TURKKI ICMELER / MARMARIS

30.6.2016 MATKALLE LÄHTÖPÄIVÄ !

Matkamme alkoi Turun Linja-Auto asemalta klo 13.15 bussilla. Suomalaisia oli todella vähän vaikka bussi olikin täynnä, me lentoemäntä ja kuski ja pari muuta..
Bussi vähän alle 30 minuuttia myöhässä, onneksi tein netissä lähtöselvityksen jo etukäteen.
Nykyään on kaikki niin automaattista, itse tulostin matkalaukkuumme nauhat ja näytin vain passit koneelle. Sitten taas piti itse hoitaa noiden matkalaukkujen lähtökin hihnalle.
Olihan tuo nopeampaa kuin jonottaa lappujen kera..
Sitten olikin tuo turvatarkastus, kysyinkin et otanko kellon ranteesta juu ei tarvi, no sen takia piti tuo uusia olis pitänyt kumminkin totella itseään.
Jari joutui johonkin jännään pistokokeeseen kun sormetkin tutkittiin, jopas jotain..
Passin tarkistus passi koneeseen ja ovi aukes ja katse johonkin valotauluun, molemmat tästä selvittiin kunnialla.
Siin sit kiiruusti käveltiin kun haettiin meidän lähtöporttia, pitkä oli matka.. tulipa katsottua kelloa, tarkka aika luki lipussa joka olikin jo 15 minuutin kuluttua.
Valkkarit pienet otettiin ennenkuin mentiin odottamaan koneeseen pääsyä, mitään ostoksia ei ees ehditty suorittaa, no eipä kyl ihan toiveiskaan moinen ollut.
Nyt päästiin sit koneeseen, onneksi tuli paikat jo ostettua etukäteen.. siel oli ihmeellinen kansainvaellus kun yks suun toinen koittivat vaihtaa paikkaansa, siks varmaan tää lähtö myöhästyikin puoli tuntia, vihdoin ja viimein kone nousuun..
Meil melkein paikat takana, kolme vessaa koneen perä osassa ja 1 edessä joka onkin useinmiten kiinni noiden Lentoemojen kärryjen vuoksi.. Siin katseltiin matkalla kun ihmiset alvariinsa siel juoksivat..
Meil konees oli myös jotain kanaruokaa, onhan tuo hiukan hankala syödä mut kumminkin kun ollaan yöllä vasta hotellissa, niin ei sit nälkä ol kun sinne päästään..
Sit tuli katse kiinnitettyä yhteen lentomatkustajaan, varmaan syy siinä kun ei sit millään pysynyt istumassa, onneks ei ihan meidän edessä ollut..
Puhalsi ilmaa täyten niskatyynyyn ja pisti sen niskaansa, joo ymmärrän jos ois kans sit istunut se kaulassaan, koko matkan ajan oli ylös ja alas penkistään, enemmän niinkuin mies pystyssä.. ja niskatuki niskassa, hänelä oli myös isot kulmahampaat alhaalla ja ylhäällä ja tuo musta niskatuki, mul tuli heti mieleen Kreivi Dracula.
Perille saavuimme ajallaan.. sit olikin parin tunnin bussimatka, onneksi oli 15 minuutin pysähdys jotta jotkut saa ostaa syömistä ja vessassa käynninkin suorittaa..
Taas tuli mietittyä kuinka moni tulee samaan hotelliin kuin me Icmelerissä, tämä olikin meidän ensimmäinen matka Aurinkomatkoilta. no niinkuin tavallista kukaan ei tullut Casa&Blancaan kuin me Icmelerissä..
Fiksu opas opasti meidät hotelliin asti, oltiin siis klo 01.00 aamuyöstä perillä., tulopaperit tehtiin ja ostettin tuo kassakaappi 70 liiraa makoi tuo kahdeksi viikoksi..
Heti pisti meidän käteen muovirannekkeet, jolla pääsemme hotellin omalle rannalle ja myös Munamar Hotellissa on jotain jos halutaan sinne mennä sauna ilmainen esim..
Sitten antoi vielä meille 2 isoa valmista sämpylää ja saattoi meidät huoneeseen..
Jopas oli nätti huone, vedenkeitin kahvia, teetä ja sokeria kulhossa.. Jääkaapissa jos mitä juomista ( olivat ilmaiset) huom. ei siis alkoholia vettä ja virvokkeita.
Opas lupasi aamulla tulla klo 9.45 jotta saadaan ostaa lisää retkiä, olin jo kotona ollessa ostanut tuon Pamukkalen ja Kilpikonnarannan kautta kentälle..
Mun puhelin päätti olla toimimatta, mutta onhan mulla läppäri mukana, sanottiin esitteessä et toimii aulassa ja altaalla, joten kokeilin parveketta toimii sielläkin ( ostin tähän tuon merinäköalan) ja sit koklasin huoneessa juu toimii siis siinäkin.. joten ei tarvi koneen kans kulkea ympäri hotellia..
Parvekkeelta näyy Marmariksen rantaakin osittain.. 
Viereinen ravintola sulki myös itsensä kuten kaikki hiljeni ympärillä, rauhallinen alue uskoisin..
No nyt saa kirjoitukset riittää ja huomista aamupalaa odotellen ja tutustumista lähiseutuun tottakai..
Hyvät yöt! 

MIEHENMIETTEET:

 Täällä sitä nyt ollaan Icmelerissä.
Koko matka tänne sujui kerrankin hyvin. Tässä sitä nyt istun Hotelimme parvekkeella ja mietin miten saisin nuo mun oudot ettenkö sanoisi koomilliset ruokailu kuviot normaali tasolle, kun en ol vielä tullut sinuiksi noiden uusien purukalustojen kanssa.
Onneksi Turusta - Vantaalle ei bussissa tarjoiltu syötävää, muutaman Ranskalais makeisen Katja mulle tarjosi Turussa ja Saloon kun saavuttiin olin jo melkein ne saanut syödyksi.
Aluksi tuo lentomatka miellytti kovasti, kunnes tuli kuulutus tarjoilemme kohta lämpimän aterian niiden tilaajille.
Päälimmäiseksi tulikin ajatus eihän tuo Katja mua nälissään oo koskaan pitänyt, eikä pitänyt nytkään.
Ateria tuotiin nenäni eten, meni varttitunti kunnes uskalsin aloittaa syömisen ja mä onneton istuin tietenkin kahden muodokkaan naisihmisen välissä, Katjan tunsin vasemmalla puolellani, mut oikealla puolella istuvaa en ol ees koskaan nähnytkään, ajattelin jos tästä ehtoollisesta selviän kunnialla mikään ei voi mennä pieleen koko loman aikana, ainakaan mun kohdallani.
Ateriaan kuului kanaa, ehkä perunamuussia, en ol ihan varma asiasta, sekä noin puol litraa kastiketta ja miniatyyri leivos + kahvi.
Lopputulos yllätti mun täysin, kaiken kun olin syönyt, niin katsoin ensin vasemmalle sitten oikealle, niinkuin jalankulkija ylittäessä tien, huomasin et vierustoverien päällysvaatteet näyttivät jokseenkin puhtailta.
 Kyllä mä näiden tekarien kanssa kohta syön vaikka kookospähkinän kuoret päällä.
Lentokoneesta kun päästiin ulos mua tervehti sellainen lämpöaalto et siinä ois sulanut moni pakastin.
Noin kahden bussimatka Hotelliimme, ensin muutama hotelli joihin jäi paljon väkeä, vihdoin saavuttiin meidän hotelliin ja jäihän sinne iso porukka elikkäs Katja sekä minä ihan kahestaan ollaan taas kerran ainoat Suomalaiset.
Mut ei hätiä mitiä Katja selvitti tuon respan kuin vettä vaan, siks istunkin nyt täss parvekkeella turvallisin mielin tuon kielineron kanssa.
Ootankin mielenkiinnolla mitä huominen tuo tullessaan, nyt on jo kello kasi yöllä, joten Hyvää Yötä sinne Suomeen teille!

1.7 PERJANTAI 38V Hääpäivämme!

 Aamu aurinko paistoi täydeltä laidalta jo seitsemän aikaa, siihen herättiin joten olikin aika aamupalan ja syötävää olikin joka lähtöön, odotin innolla noita Turkkilaisia tomaatteja ja oliiveja.
Kolme pitkää pöydällistä syötävää, nopeita poikia oli täälläkin et ei kunnolla ehtinyt saada lautasta tyhjäksi kun jo haettiin pois.
Otettiin allaspyyhkeet ja varasimme paikat jo valmiiksi, sitten oli auringonoton aika, ei altaaseen voinut mennä ennenkuin on Aurinkomatkojen oppaan nähnyt ja ostanut jokusen lisäretken vielä..
Rodos, Lazy Day veneretki, Bekon Baarin Grilli-ilta, ja markkinat.
Kun oppaasta selvittiin, niin altaaseen pulahdus, parin tunnin pulikointi sai olla riittävä.aurinkoon ja pulikointiin.
Rasvainen ja liukas olo  taas kun piti rasvata iho ennen lähiseutuun tutustumista, lämpöä yli 40 astetta ( joten saunas ollaan).
Sitt tääl Icmeleris käveltiin ruokapaikkakin löytyi rantakadulta otin uuniperunan tonnikalalla, mukaan tuli tottakai vihannekset ja Irish Coffeet viel jälkkäriksi viel otettiin.
Sit shoppailtiin Icmelerissä lakit ensin molemmille, käsimatkatavara laukunkin jo ostin ja mekkokin löytyi mulle ja myös ihanat shortsit, lompakkoakaan unohtamatta..
Käppäiltiin taas eteenpäin ja kas kummaa, tuo baari joka näkyy meidän parvekkeelta, tilattiin hääpäivän kunniaksi paukut no Amaretot tilattiin ja sit olikin aika hipsiä huoneeseen..
Yllätys oli suuri kun päästiin huoneeseen, eivät todellakaan tienneet et meil hääpäivä sängyssä pyyhkeillä tehty sydän kukkasin, WAU tykkäsin..
No nyt jumahdettiin omaan parvekkeelle hetkeksi, pian pitää hilpasta lähikauppaan hakemaan lisää juomista jääkaappiin huomista ajatellen.
Huomenna isännän toivomuksesta rannalle aamupalan jälkeen ja sen jälkeen Marmaris!
Huomiseen!

MIEHENMIETTEET: 1.7-?

Kauan kauan sitten meidät vihittiin, elikkäs nyt on varmaan meidän hääpäivämme kun ei olla erottu.
Sen johdosta päätinkin mennä vilvoittelemaan tunteitani altaalle, tuon mun pankkiasioiden ja saldoni hyvin tuntevan vaimoni kanssa..
Ensin aamupalalle joka oli runsas ja monipuolinen juttu, ei ihan kaikki siellä tarjottavat herkut kuitenkaan ollut mun juttuni, kaakao, voi, jogurtti sekä orange mehut olivat hyviä.
Haarukka, veitsi ja lusikka olivat samanlaisesti muotoiltu kuin Suomessakin, niiden parissa mäkin pärjäsin.
Tän jälkeen valmistauduimme altaalle lähtöön, noin kello 9.01 alkoi hillitön rasvaaminen ja suihkuttaminen jos jonkinlaisesta pullosta ja tuubista.
Tuo altaalle meno tuotti mulle vaikeuksia, nuo käytävän lattiat ovat liukkaita muutenkin ja mä yltä päältä öljyssä..
Ymmärrätte miks tuo 200 metrin matka kesti mulla noin puoli tuntia.
Pulahdin altaaseen, het kun tulin sieltä pois, en ollut kastunut ollenkaan, ihan kuin altaassa ei olisi ollut vettä laisinkaan, tuo yhden sentin paksuinen öljykerros kun oli vettä hylkivä.
Allastuoliin liimauduin liiankin hyvin kiinni.
Katja sanoi käypäs nuoremmakses ostamas meille yhdet oluet, sanoin etten pysty liikkumaan tästä mihinkään.
Hieman ihmetteli mun kommenttia, onkos siihen joku erikoinen syy.
Tällä kertaa syy oli tosiaankin erikoinen, en nähkääs halunnut ton rantatuolin seuraavan mua jokapaikkaan, pisuhätäkin oli jokseenkin kova, pakko pidätellä olin jumalauta liimautunut tuohon tuoliin kiinni, olimme erottamattomat ystävät.
Sitten päätin riuhtasta itseni kunnolla siitä irti, JES onnistuin mut samalla ilmoille pääsi joikua muistuttava huuto, sattui niin saatanallisesti, koko allas hiljeni, mut mä en.
Ihmiset katsoivat ulapalle päin, olisikohan sieltä kenties joku laiva tulossa.
Poistuin nopeasti vessan kautta oluet hakemaan ja kun tulin takaisin kysyinkin mikäs mekkala täältä äsken kuului.
Katja katsoikin mua sen näköisenä että tiesin itsekin olevani hieman poikkeava yksilö!
Tuota pientä kiljahdusta lukuunottamatta loppuaika sujui rattoisasti, Katja rantatuolissa maaten ja mä omani vieressä seisten.
Sitten pikku shoppailun pariin jos niin tuon asian voi ilmaista, kun kerran Katjan kanssa päätettiin.
Mukavaa oli Katja seura, listaankin tähän muutaman syyn miksi se on mukavaa.

1. Mun ei tarvitse huolehtia mistään (raha-asioista)
2. Ei pitkiä odotuksia liikkeiden ulkopuolella (moni myyjä toi mulle oman tuolinkin ja yks myyjä herätti minut ja sanoi et vaimosi sai jo kaupat tehtyä)
3. Ei kielimuuria
4. Ei eksytty kertaakaan
5. Neuvoi mulle suorimman reitin hotelliimme ( siis ei mitään ylimääräisiä askeleita tarvinnut ottaa)
6. Ainoa asia joka yllätti tällä kertaa ( ei kovin raskaita kantamuksia tällä kertaa, ymmärtää tuo Katjakin et oon selkäleikkaukseen menossa siitä kiitos hänelle)
7. Nää kaikki kohdat yhdistettynä, johtaakin siihen miks tänään vietämme 38 vuotis hääpäiväämme.
HEH HEH muistinpas nuo vuodet.
Elikkäs nuo kuusi ensimmäistä kohtaa on pitkän liittomme salaisuus
AAMEN

Luin nuo Katjan  kirjoitukset ja löysin sieltä yhen huvittavan kohdan, väitti mukamas olevansa pullukka, eikä tuo suihkun ovi aukea kuin puoleen väliin asti.
Hieman vaikeaa kuulemma oli päästä suihkun puolelle.
Mun mielestä liioittelee nyt hieman liikaa, mittasin mitä tuon oven ja seinän väli oli kun ovi avautuu puoleen väliin tulos oli metri 20 senttiä, siitä se livahti kuin missit konsanaan.
PYH ja PAH mikään pullukka ei oo eikä tuu, ehkä hieman muodokas, mutta ei pullukka.
Sanoi vaan et koetan olla hänelle mieliksi,  en ymmärrä tota ollenkaan miks ihmeessä totuutta vääristelisin.
Pakko piilottaa tää vihko Katjalta ettei tulisi väärinkäsityksiä jos sattuis tän lukemaan.
Ei vaan kyl Katja tuntee mun huumorini siinä kun Euronikin, sulassa sovussa tääkin loma vietetään ja Liirat ja Eurot tuhlataan.
Miks ihmeessä kirjoitin tuon tuhlaamisen monikossa, ehkä tää yli 40 asteen lämpö saa mut kovin ailahtelevaiseksi.
Tänään söin tuhdin ateria kera ranskalaisten siis perunoiden + 1 iso Efes olut + Iriscofee, jessus mä olin täynnä.
Jos samaa tahtia jatkan joka päivä niin Katja voi sanoa "Rakas susta on tullut pullukka".
Siinä kun parvekkeella sulattelin syömääni annosta, Katja sanoi mennään iltakävelylle, ostetaan samalla jotain pientä pikku marketista ja ostihan se jotain ( pientä).
Tavarat huoneeseen ja sit iltakävelylle, mentiin rantaan aivan vesirajan ääreen, ilta oli jo tummunut.
Ainoastaan me kaksin rannalla, kuulin kuinka sydämmemme löivät samaan tahtiin, tähdet taivaalla todistivat tän romanttisen hetken.
Kun katseemme kohtasivat luulin saavani välimeren suolaisimman suudelman, Katja tuli ihan viereeni ja kuiskasi korvaani, siis oikeaan korvaan.
Miten olis sen pikkusuolaisen iltapalan laita.
Hyvä idea tokaisin ja katsoin samalla pyöristyvää keskivartaloni kohtaa ja olin kuulevinani vatsani kuiskaavan mulle, ei toi voi olla tosissaan, älä suostu!
Kohteliaana miehenä en tohtinut kieltäytyä ja rikkoa tätä romantiikan täytteistä harmoonista hetkeä, tarjosinkin hänelle käsipuoltani että pysyisin jotenkin pystyssä edellisen aterian jälkeen, tuon kyl pidin omana tietonani.
Hotellin vieressä oli onneksi yksi ravintola joten pitkälle ei minun tarvinnut vaappua.
Tilaus tehtiin ja yhdet oluet, kun se pikku pikku suolainen iltapala tuotiin meille, huomasin et meillä on hieman eri käsitys ison ja pienen välillä, rullakana kebukat ne siihen pamahti ja ranskalaiset niiden mukaan siis perunat.
Mä kelasin kaikki veellä, ässällä, peellä ja hoolla alkavat kirosanat mielessäni, heitin hellän hymyn Katjalle ja sanoin et sä se jaksat aina aatella mun parastani, huomasin kuinka onnellisen näköiseksi hän tuli.
Mä ja mun suuri suuni, pakko oli syödä kaikki, helvetti mä olin taas aivan myyty ( ei kun täysi).
Rakas taivaallinen Jumala en oo kauhean paljon rukoillut, mut nyt rukoilen ja pyydän apua, voisinko mä jollakin hienovaraisella tavalla kieltäytyä pikkusuolaisesta iltapalasta.
Nyt istumme loppuiltaa parvekkeella Katja netissä ja mä tätä kirjoittaen.
Mukava vatsantäytteinen päivä takana, tekemistä riitti ainakin syömis puolella, kiitos idearikkaan vaimoni ansiosta.
Nukkukaa hyvin, niin mäkin aion.
Tyhjällä vatsalla onkin vaikeeta saada unenpäästä kiinni!
Öitä!!

2.7 LAUANTAI 

Aamupalan jälkeen lähdimme paikallisella Dolmuksella Marmarikseen. 
Tuliaisia ja ym. ostamaan siis shoppailemaan mennään.
Marmariksen Basaarialueella ( Ostoshelvetti) siel oli lähes 10 kertaiset hinnat kuin ympärillä olevilla liikkeillä.
Ja se et jokainen myyjä huuteli sisään katsomaan mitä myytävää heil on, mul tuli jossain vaihees yhden myyjän kans ihan riita, olin ostanut yhdelle lapsenlapselle samanlaisen shortsiasun basaarialueen vierestä 15 liiralla ja tää pyysi samasta asusta 120liiraa, kovan tinkaamisen jälkeen päästiin 65 asti, edelleenkään ei mulle hinta mieluinen, saa pitää ihan itsellään en huoli.
Huuteli viel perään huudelkoot Finland Mafiaa..
No tuol merenneito lähteellä taas kuvailtiin ( Nuoruudenaukio siis) .
Sitä vastapäätä on ravintola johon mentiin ensin oluelle, innokkaita kun huomasivat että ollaan Suomalaisia ja ruokaa tarjosivat, sanoin ett nyt juodaan ja mennään shoppailemaan lisää, tullaan myöhemmin..
Siinä kun juotiin oluet huomasimme aivan ihanat jäätelöannokset jotka oli pöytäliina paperissa.. No taas lähdettiin shoppailun saloihin.. ja alkoi tekemään siis jäätelöä mieli, ei muuta kuin takaisin sinne.. siitä vasta heillä riemu repesi ja taas ruokaa tarjosivat, ei kun halutaan jäätelöt ja taas shoppailuun.. ( lapsenlapsien lukumäärän vuoksi kuljimme siis kokolappujen kera)..
No kolmannen keran sitten sinne mentiin, mut tää yli innokkuus alkoi jo hieman peloittamaan, ei saanut kunnolla syödä kun tarjoilijat joka hetki kysyivät onko Ok..
Kun sieltä lähdettiin tuli halit ja pusut poskelle jokaiselta, HUH HUH..
Hyväähän heillä oli kaikki mitä ostettiin ja mitä ilmaiseksikin saatiin..
Saatiin kyl yllättävän paljon ostettua, jotain jäi kumminkin uupumaan.
Kun kello 17 palattiin takaisin Dolmuksella Icmeleriin.
Vaatteiden vaihto ja altaalle, siel tuli kellittyä yli tunnin, mut enemmän likosin kyl altaassa.
Sit päätimmekin seikkailla Icmeleris, johonkin suuntaan vaan en tiedä minne.. ja mitä tehdään..
No lähistölt huudettiin meit sisään ravintolaan Mayaan.. joka on ihan hotelimme lähellä..No paukut tilattiin siel on aina tuplapaukut samaan hintaan..
Soittivat niin kivaa musiikkia jotta jäätiin sinne istuskelemaan.
No oli taas aika tilata pikkusuolaiset niin tilattiin heiltä.. aateltiin et hämpurilainen on tuo pikkusuolainen..
Onneksi ravintolalla oli oma koira, joka auttoi kiitollisesti meitä syömään nuo jätit, yksin niit ei ois jaksanutkaan syödä..
Sitten taas kaupan kautta uudet vedet ja juomat ostamaan seuraavaan päivään..
Parvekkeella kirjoitukset ja sen jälkeen saa pistää pään tyynyyn..
Öitä teille!

MIEHENMIETTEET: 2.7.2016

Dolmusbussilla mentiin Marmarikselle 3 liiraa hinta noin 1€ tosi halpaa kyytiä, bussiin voi nousta mistä itse haluat ja jäädä pois koska ja missä haluut, tääl i pahemmin bussipysäkeitä näy.
Ylläty yllätys taas yli 40 astet.
Basaarikeskus eli maanpäälinen Helvetti, en suosittele tai tietenkin jos tykkää repimisestä jota myyjät pitävät omana harrastuksenaan ja olet valmis ostamaan kaikki heidän varastonsa yli hinnoilla tyhjiksi, sekä ahdistavasta olotilasta ja saunassa vaatteet päällä olemisesta, kuin myös nautit siitä kun hikitipat vuolaasti virtaavat silmiisi ja tunnet kuinka hiestä muodostunut joen uoma laskeutuu niskasta aina paikkaan johon ei ees aurinko paista.(pyllyyn asti), niin silloin tämä retki kannatta kokea.
Mä ja mun hermot oli todella koetuksella, ajattelin kohta tästä tulee Suomi - Turkki välinn nyrkkeilyottelu, siks poistuimme sieltä ennenkuin saan turpiini.
Alueen ulkopuolella kaupoissa käynti oli mukavaa, ei väkisin myymistä ja hinnat monta kertaa halvempia ja kauppojen ulkopuolella odottaminenkin oli helpompaa. 2 tuntia meni kuin siivillä vaan per kauppa.
Eikä nuo kantamuksetkaan ihan hirveesti painanut, Katja kun on nyt tullut hieman vanhempaan ikään, on tuo ostovimma alentunut noin yhdellä prosentilla, saas nähdä jos luoja suo vielä vuosia elinaikaa lisää niin onkohan mitään kannetavaa enää.
Nälkä yllätti jälleen kerran hyvä Ravintola löytyikin Ruoka hyvää + olut +jäätelöt ja kerran viel olut + raki. Kyllä kahdella hampaalla eläminen oli paljon helpompaa, nyt kun pystyn puremaan mitä vaan , missä vaan, miten vaan ketä vaan, mähän syön kuin porsas.
Juominen ei ollut mul tuottanut koskaan ongelmia. Myt ei näytä tuottavan tuo syöminenkään, mun masuni näyttää kohta siltä kuin oisin synnyttämässä norsulaumaa, mä oon kohta ylipainoinen, tota paluulentoa  aatellen, taitaa tulla kova lasku lisäkiloista.
Kaiken söin, tais siin mennä muutama lautasliinakin, kun olivat samannäköisiä kuin taikinasta tehtyjä ohuita neliöitä.
Siitä alkoikin matka Dolmus bussilla joka oli täynnä kuin  Turusen pyssy, jokaisen kuopan kohdalla ajattelin kohta mä ja mun kaunis pieni masuni räjähtävät yhtäaikaa.
Kuin ihmeen kaupalla selvisin ilman noita räjähdyksiä, perillä..
Nyt painun nukkumaan, toivottavasti sänky kestää..
Unia! 

3.7 SUNNUNTAI JA BEKON BAARIN GRILLI-ILTA

Taas tuli nukuttua pitempään, lomal ollaan, ei haittaa.
Aamupalan jälkeen piti mennä rannalle.
Isäntä sai Kuningas idean kävellään Marmarikseen, ettei rannalle mennäkään.
Just juu, mä pöhkö ja suostuin yli 40 astees ( totuuden mukaan 47), Heltees taaperrettiin noin 7 kilometriä ( rantatie lyhentää kilometrin).
Poliisi oli noin puoles välis ja kun yläpuolel on jännä kahvila, niin sinne ei ollut rannalta pääsyä.
Kysyi mist tultiin sanoin et Casa&Blanca Hotellista ja Marmaris edessäpäin, joten nosti hattua ja toivotti Hyvää matkaa.
Sit tuli jano ja vesipullo oli loppunut, ja yksi baari näkyikin vähän matkan päässä, päätettiin mennä siihen juotavalle, just juu ei oltais saatu mennä, kun ei oltu sen hotellin asiakkaita, no myivät kumminkin 10 liiraa maksoi 2 Pepsi mukia.
Ollaan nyt muutamas paikas huomattu, kuin tässäkin baarissa. En tiedä mitä ne näkymättömät pienet itikat ovat (hyttysiä?) jotka pistävät eikä mitään hellää nipistelyä, mut niit ei näy.
Melkein Marmariksen kohdalla on Delfiini parkki, heil on 5 delfiiniä, saa joko uida niiden kanssa tai olla reunalla ja ne tulevat luo.
Justiinsa hinnat kyl hipoo pilviä.
80€ 15 minuuttia kun uit niiden kanssa ja kuva itsestäsi delfiinin kanssa 32€, nyt siis puhutaan euroista.
Taitaa jäädä menemättä. Harmi etten ottanut kuvaa kyltistä joss nuo hinnat 10 minuutin DVD maksoi 57€ joten sitä rataa..
Sit oltiin Marmarikses vihdoinkin, eka baaris pyydettiin vesi ja pari Shakea.
Isäntä halus Vaniljan ja mä suklaa shaken.. Olivat tainneet unohtaa tuon jäätelön joka myös siihen kuuluu, isäntä sai siis vanilja maitoa ja mä suklaamaitoa ( eli kylmä kaakao).
No shoppailtiin jonkun aikaa ja Dolmuksel takaisin Icmeleriin.
Takaisin hotelliimme, emme enää halunneetkaan uimaan, isäntä päätti vetää pikku päikkärit, koht pitää mennä suihkuun ja valmistautua iltaan.
Bekon baarin Grilli-iltaan siis 10€ per henkilä, kuuluu ruoka, esitykset ja nouto ja palautus hotelliin, ei kallista..
Mies Suomalainen ( siis kumminkin Turkkilainen näöltäänkin) ja on jo aika kuulla Suomen kieltäkin jo.
No odtettu grilli-ilta alkoi kun meidät haettiin 15 minuuttia myöhässä, luulin jo etteivät haekaan.
Vihdoin saatiin pöytä johon istuimme, kanssamme saimme Lahdesta naisen samaan pöytään istumaan.
Ne jotka olivat samassa autossa meidän kanssa jotka haettiin Icmeleristä Äiti & tytär ja äidin naisystävä.
Kaikki Bekon baarissa oltiin ekaa kertaa, heidän pöytä olikin meidän takana.
Meille sanottiin että saimme parhaimman pöydän, miten sen nyt ottaa, ollaan eri mieltä.
Vakio asiakkaita suosivat, Beko sijoitti tuttunsa parhaille paikoille ( piti oikein puheen alussa ja mainitsikin jokaisen tuttunsa oikein etunimeltä).
Hyvä niin emme rahoita Bekon baaria toista kertaa.
Tilattiin oluet ruokaa varten, niissä oli alkoholia, niitä kun ei pysty vedellä plissaamaan.
Nainen Lahdesta kysyi onko myös vihanneksia, tarjoilija siihen " Että kyllä siinä on" 
Juu olihan siinä tuossa lusikallisessa Italiansalaattia jokunen herne ja pari kolme porkkanan palaa..
Olen tänä aikana täällä syönyt parempaakin. Joten grilli-ateria keskitasoa alempi..
Ennen esityksen alkua tilattiin Mansikka Margaritat oli Ok.
_Esitys alkoi tanssijoilla eipä paljoa kääntyneet meihin päin, kuvasin siis heitä takaapäin, meitä asiakkaita oli siis kolmessa suunnassa, meitä vastapäätä olijat näkivät todella hyvin.
Tanssiryhmän jälkeen tuli Breikkaajat sama juttu takamuksia kuvasin, hattu kiersi joka esityksen jälkeen, en latiakaan moisesta antanut, syy siihen että esiintyjien pitäisi huomioida kaikki asiakkaat ja kääntyä vuoroin kaikkiin suuntiin..
Sitten tuli pieni tauko Jari tilasi Pinacoladat, juu saimme maitoa jäillä, Cocoslikööri ilmeisesti unohtunut kokonaan ( oli oma vikamme miksemme huomauttaneet paukuista).
Sitten alkoikin paras ohjelma Laser yttö piti kunnon Shown, hänet oltiin sijoitettu niin että kaikki näkivät, lakki kun lähti tytölle kiertämään tyhjensin koko kolikkopuolen hänelle, oli aivan mahtava esitys..
Sitten jaettiin arvat ilmaiset, sen jälkeen alkoikin Voimamies esitys, olin juuri kuvaa ottamassa heistä. Sääli että nyt olikin liian nopeakuvaamaan, antoi toinen miehistä mulle kivan ilmeen.. jota en kameraan saanut ( he kyllä kääntyilivät joka suuntaan jotta kaikki näkivät ohjelman.
Oli todella upeaa katsottavaa, tämä joka mulle virnisti tuli lakkinsa kanssa ja annoin 10 liiran setelin.
Ei mul enää pientä rahaa ollut kun Laser tytölle annoin kaikki kolikot.
Taas alkoi jos mitä tanssijoita, ja taas olivat selkäpäin.. ei tippiä meiltä.. miksi antaisin kun eivät edes esityksen aikana meitä toisella suunnalla istujia edes huomioineet..Kun nää esitykset olivat loppu, odotimme tovin jotta saadaan kaikki maksettua, 164 liiraa kaikkineen siin myös tuo 20€ mukana liiroina laskettua..
Ei ollut nälkä mut ruoka arvoasteikolla kyllä annan numeron 6,5 jätin puolet syömättä.. Arvonnas oli avaimenperä, paikallista marmelaadia, jääkaappi mangneetti,  ja T paita. Eipä käynyt tuuri, ei haittaa saan nuo itsekin ostettua.
Pyysin että ollaan valmiit palaamaan hotelliin Casa&Blancaan Ismeleriin, juteltiin taas samojen ihmisten kanssa , sit auto pysähtyi ja sanoi et on meidän hotelli, jätti meidät Marmarikseen Casa De Maris hotellin eteen, emme ehtineet kissaa sanoa kun auto kaasutti pois..  ( sama mies tiesi mistä meidät hakikin, joten oli tahallinen teko), naiset oli pakko viedä oikeaan paikkaan koska heillä oli lapsi mukana.. Liekö syy siihen että arvosteltiin Bekon baaria ja oltiin yhtä mieltä monesta asiasta..
No ei hätää tien yli ja hyppy paikalliseen Dolmukseen rahakaan ei esteenä siis.. noin 2€ 
Bekon baarin ilta oli vain nuo 2 hyvää esitystä, muusta en sano yhtään mitään..
Mut hyvä niin kuulun matkailusivustoon Napsuun  kuin myös matkablogia myös kirjoitan siis tätä..
Moitteet siis Bekon Grilli illalle olisi ollut täys FIASKO jollei noita kahta esitystä olisi ollut niistä suuret plussat..
Humalasta ei voi siis puhua kuka tulee maidosta humalaan , 1 olut ja Margarita ei vielä sitä siis tee muutaman tunnin ajalta....
No mentiin meidän lähelle olevaan Mayaan ja saatiin kunnon Pinacoladat ja vielä 2 yhden hinnalla.. ja maulla on eroa kuin yöllä ja päivällä, pitäiskös pyytää Beko ja tarjota sill kunnon Pinacoladat..
ja tähän kuului kermavaahdot kuin kaikki muukin hörhelöt viel päälle sädetikkuineen.. ja siinä cocoksen maku viel kielen mennessään..
No juotuamme nuo suunnistimme vieressä olevaan kauppaan veden hakuun..
Huomiseen ja tiistaina kerrotaan oppaalle Bekon baarista kun niin Aurinkomatkat sitä kehuvat.. meille jäi vain karvas maku suuhun..
Öitä!!

MIEHENMIETTEET: 3.7.2016

Tänään päätin kokeilla tuota Ramadan aikaa silloin ei saa syödä tai juoda mitään ennen kello 20,00, vasta sen jälkeen saa juoda ja syödä.. 
Syömättä pystyin olemaan, juomisen kanssa oli vähän niin ja näin, pakko oli juoda, kuumuus nousi taas yli 40 asteeseen..
Syy mun paastoon oli Bekon Baarin Grilli-ilta, kun Katja tilas sieltä paikat, sanoivat et älkää syökö päivällä mitään..
Tääl on teille rajaton määrä grilli herkkuja, annos kun tuotiin, parin kuivan grillin nähnyttä kananpalaa ja kuulemma koko Turkin parhaiden lihapullien, kylmä riisi ja en kyl tiedä mitä siin puutikus oli sen lävitse työnnetty jotain lihaa..
Tiesin mun rajattoman rajani, olut menetteli paukut kuten Mansikka Margarita , oli tainnut unohtua alkoholi pois, päätinkin kokeilla Pinacoladaa meille, Suosittelen baarimikolle vaikka meijeri alaa, oon useissa etelän kohteissanauttinut kyseistä juomaa niinkuin täälläkin, mut tää heppu ei tainnut tietää et kuuluu siihen muutakin, kuin maitoa ja 4kpl jääkuutioita + yksi sateenvarjo pillin kera.. (missä Cocoslikööri)..
Ohjelma kyllä hyvä, oli monta erillaista pepun pyörittäjää, aina pylly meihin päin.
ei se mua haitannut mut Katjaa se närästi..
Laser numero todella upea sekä kahden miehen voima akropatia..
Tuo ruokailu ja kuljetus edestakaisin 10€ per lärvi, eihän se paljoa ollut.
Ei sisältynyt juomia, tääl hotellialueella 7-9€ kunnon annos..
Sama kuski joka lähti meitä viemään takaisin autossa muidenkin grilli illassa olleiden kanssa, keskustelimme illasta, hekin olivat pettyneitä..
Tais kuski kuunnella kun arvostelin noita paukkuja, kun jonkin ajan kuluttua sanoi Casa&Blanca, siis meidän hotellimme, siinä juttelun lomassa ei huomannut matkan pituutta poistuimme autosta.
Auto lähti kuin Formula ihmettelinkin mikäs kiire sill nyt tuli, kun katoin ympärilleni Jumalauta me ollaan yhä edelleen Marmarikses..
Casa De Maris hotellin edessä, nyt selvis tuon auton nopea lähtö.
Onneksi Dolmus bussin reitti kulki lähellä sillä päästiin Icmeleriin..
Emme jätä asiaa tähän, matkaoppaan välityksellälähtevät palautteet tuolle Bekos Pellelle sekä Formula kuskille.
Kanta asiakkaat taisivat saada kunnon paukkuja..
En kyl ymmärrä noita maailman lopun nähneitä vanhoja muijia jotka tulee tänne asti kuuntelemaan Antti Tuiskua ja Anna Abreuta, mä rupesin voimaan huonosti kun näin miten ne vaappuivat tanssilattialla, kuka kaakkoon kuka itään, länteen ja lounaaseen päin..
Oli se eriskummallinen naisten vaellus, mä tiedän etten aina itsekään oo edukseni ollut hieman nauttineena, mut tuo jo muistutti Zsunamia..
Et sellainen ilta tänään..
Ai niin jos nuo olivatkin Turkin parhaita lihapullia, ois kiva joskus nähdä ne huonommatkin.
Arpajaiset meinas unohtua mainita, jokainen sai numerolapun kuin myös minä 25 oli mun lapussani tuo numero.
Beko kuulutti kohta-arvonta alkaa mahtavia palkintoja luvassa. 
Mä jännitin niin et kämmenet hikoilivat lappu kourassa eka numero arvottiin, mä katoin omaa lappuani mikäs se numero mulla olikaan " voi helvetin helvetti" tuo hiki oli muuttanut mun numeroni joksikin orvoksi kuvioksi, en kehannut en Katjalle kertoa, mut minkäs voit kun jännitti niin perusteellisesti et hikoilemaan rupes..
Eka palkinto oli maailmankaikkeuden pienin avaimen perä, vaik kuin mä koetin tiirailla en mä sitä ainakaan erottanut.
Seuraava voitti sellaisen Turkkilaisen Loukoumi makeisjutun arvo noin 1 liira (0,35€)..
Ja mahtavien palkintojen tulva sen kun jatkui, jokin kokis korkkia muistuttava jääkaappi mangneetti löysi uuden isännän ukko oli pakahtua onnesta.
Tais olla Antti Tuiskun 1kpl sisältävä levy vuorossa.
Illan viimeinen ehkä pääpalkinto baarissa vallitsi täyshiljaisuus, kiduttavan pitkän odotuksen jälkeen arpalippu nousi korista, aukaisi lipun ja huus niin saatanan kovalla äänellä, et meinasin tippua tuolilta, kenellä on lipussa numero 104, onneks ei huutanut kenellä on outo kuvio lipussa.
No yks pyylevä rouvasihminen rymisteli hakemaan voittoa, meinas siinä tullessaan kaataa puolet baarin pöydistäkin, ei ihan pienten lasten katseltavaa ollut tuo eteneminen voi V...tu se voitti itelleen harmaan t paidan, juuri sellaisen josta oon aina haaveillut, mulla ei koskaan tuuria arpajaisissa. Täll kertaa olin kyl tyytyväinen huonoon tuuriini..

4.7 MAANANTAI

Aamupalan jälkeen suunnistimme rannalle isännän pyynnöstä. 
Oli taas niinpal rasvaamista ja uimapuvun laitto, vihdoin lähdettiin tuolit jonne linnottauduimme, no eihän tuo mieheni kauaa jaksanut makoilla kun päätti molskahtaa tuohon Välimereen, no minä kans urheana JUU, pääsin mereen polviin asti, kyl niin pal luis jaytimis tuntui todella kylmältä, hiekka tosin tulikuumaa.
En todellakaan mennyt pitemmälle, isäntä hukutti jopa aurinkolasinsa pohjaan, joten pohjaan kun näki niin löysi omansa sieltä.. joten ei tullut aurinkolasien ostoa..
Yritti mua veteen, en todellakaan halua pulahtaa veteen, mieluummin makean veden altaaseen joka ei mua jäädytä.
No se siitä rannalla olemisesta, isäntä suostui et mennään altaaseen.. Vihdoinkin..
Mä olin todella kiitollinen, altaal tuli ens kieriskeltyä kuumuudes yli 2 tuntia..
Parit veteen pulahdukset..
Isäntä haluu taas Marmarikseen joten taas ollaan shoppailun ja syömisen merkeissä Dolmuksel sinne menossa..
 Sanoin et jos hän haluu kävellä, tulee todella kalliiksi, arviolta 150€ syy siihen et siel on se Delfiini parkki, pääsis uimaan 15 minuutiks niiden kanssa ( mut se ei taida onnistua, kun samassa meressä ovat ja mä en uskalla itseäni kastaa), mut voisin olla niiden läheisyydes kontillaan, mut sekään ei onnistu kun en ol polvillani, kiitos tuon polvileikkauksen.
Joten kass kummaa suostui Dolmukseen..
No taas homma kaatui, yhteistuumin päätimme että pysymmekin Icmlerissä.
Syömään yhteen rantaravintolaan pasta ateriat siellä syötiin..
Sitten menimme vähän eri reittejä pitkin Icmeleriä, löysimme kivan pienen joen josta pikku veneet lipuvat merelle, puita pieniä siltoja pitkän matkaa.
Sitten vähän shoppailtiinkin ja palasimme hotellihuoneeseen.
Jari teki viel pikku lenkin, mittarissa näytti keskustassa klo 17 vaivaset 46 astetta.
Mietimme huomista retkeä.
Menimme läheiseen Italialaisravintolaan rantakadulla syömään kakun palat ja juomaan Latet, 42liiraa yhteensä, mulle suklaa isännälle mansikka kermakakkua.. ja täytyy sanoa etä palat vastasivat Suomen kakunpaloihin kahvilassa kolmin ettei nelinkertaisena.. ja oli todella todella hyvää..
Sen jälkeen olikin haettava aamupalat jostain pikkukaupasta, koska meidän retkemme alkaa niin aikaisin.
joten tänään aikaisin nukkumaan herätys jo klo 5.00..
Hyvää yötä..


MIEHENMIETTEET: 4.7 

Rauhallinen päivä omalla alueellamme Icmeleriä käveltiin ristiin rastiin. 
Pikku ostoksia Katja teki yllättävän pienen ajan jouduin odottamaan liikkiden ulkopuolella.
Nyt eka kerran Välimereen uimaan, rantatuolit valkattiin ja sit alkoi Katjan kiukuttelu, mä en tuonne Välimereen tule, huus mulle kuivukoon koko s---tanan lätäkkö.
Pitkän neuvottelun jälkeen lähdimme kohti ulappaa päin, elikkä Välimereen, Katjan ulappa tuli vastaan noin 1/2 metrin jälkeen.
Kun olimme meressä vesi ylsi ehkä 18 sentin korkeudelle, mä jatkoin kohti syvyyksiä ja luulin Katjan olevan vierelläni.
Kun kysyin siltä oliko vesi lämmintä ei vastausta.
Käännyin ympäri ja kas kummaa siellä hän seisoi edelleen 18 sentin syvyydessä aivan liikkumatta, ei uskaltanut ulapalle eikä takaisin rantaan, olihan sinne se puolen metrin matka, ei auttanut muu kuin kroolata takaisin Katjan luo. Kysyin puriko joku sua kun et liiku.
Vastaus mulle: Mä vihaan kahta asiaa sua ja sun Välimertas mä jäädyn tänne. Oli vaikeaa pidätellä naurua, muuten ois hukuttanut mut tosi lämpimään Välimeren veteen.
Nyt tuli ongelma millä mä saan hilattua Katjan rantaan asti, kantaa en jaksanut kun tuo selkä reistailee. Sit välähti hyvä idea sanoin kun lasken kolmeen, niin juostaan helvetin nopsaan merestä pois, en päässyt kuin ykkösen sanomaan, Katja oli jo rantatuolissa.
Jonka jälkeen menimme hotelimme altaaseen, jossa hän viihtyy liiankin hyvin.
Sanoi mulle sieltä altaalta tuu säkin tänne tää virkistää, katoin altaan kiehuvaa pintaa. En tuu mä viihdyn täss kiinni liimautuvassa tuolissa erittäin hyvin.
Kyllä me sopu löydettiin ja nauroimme yhdessä tälle päivälle, et näin tää päivä täällä vietettiin.

5.7 TIISTAI PAMUKKALEN RETKI

No niin kello 5 herättiin Pamukkalen retkeen. 
Sääli et turistit pilaa tämän paikan, kun menevät tuonne lähteisiin lillumaan, sinne missä ihmiset ei pääse on upeaa kuin voi olla.
No Ramadan aikaan olimme tuolla joten tämä retki tehdäänkin nurin päin.
Aamupalalla, koru ym. tehtaassa käytiin ja syömään mentiin myös jne.
Meillä oli 4 tuntia aikaa olla Pamukkalessa ylhäällä, alhaalla oltiinkin jo aamulla missä oli tuo valtava ankka lammikko.
Ihmiset kävelivä pitkää matkaa lähteeltä lähteeseen, kengät piti jättää pois. 
Joo ensimmäiseen lätäkköön astuin ja menin seisomaan ja mulle tapaturma alttiille ihmiselle ei ole oiva paikka, kylttikin puhuu jo puolestaan liukastumisvaarasta.
Meinasin siis jo eka lähteellä lentää jo pyllylleni, en suin surminkaan lähde rinnettä vaeltamaan lähteeltä lähteelle pitkän matkaa.
Näin jo sieluni silmin et polskin tuol ankkojen kans lätäkössä alhaalla, kun liun läpi vuoren rinnettä alas asti, se yks lätäkkö siis riitti..
Mut todella niihin kun ihmiset ei pääse lillumaan ovat todella kauniita alueita.
 Yksi pointti vielä tähän, kyllä matkatoimistojen pitäisi kertoa milloin Pamukkale on kauneimmillaan, kerran koitettiin sinne elokuussa opas sanoi ettei kannata mennä ei ole enää kaunis, nyt oltiin heinäkuussa ja alhaalla ei ollut sitä vesiputousta vaan valkoinen vuori..
Voi kun tulis joku laki joka kieltäisi ihmisten kokonaan sinne astumasta ja vain saavat ylhäällä  ihailla sieltä sen kauneutta.
Siellä ylhäällä oli myös museo sekin me kierrettiin isännän kanssa, no samanlaisia esineitä kuin yleensä näkee Kreikassa, Turkissa ja Kyproksella..
Kleopatraksen altaaseen olisi myös päässyt, oli vaan niin täynnä ihmisiä.. 10€ olis maksanut et ois sinne päässyt lillumaan lämpöiseen veteen.
Siinä on kuulemma nuorentava vaikutus ja joitain tautejakin kuuleman mukaan poistaa, jos ois ollut laihduttava vaikutus oisin siel lillunut vaik kuin pitkään..
Täytyy sanoa et tämä oli retkien retki..
Hotelliin kun päästiin oli taas mennä ottamaan nuo pikkusuolaiset..
Nyt taas Huomiseen tämä päivä täys 10!

MIEHENMIETTEET: 5.7.2016 PAMUKKALE

Herätys jo kello 5 lähtö Pamukkalelle 6.15, vävypoikamme Pete neuvoi meitä tilaamaan tuon herätyksen suurkiitos hänelle!
Tästä retkestä jonka yhessä tilasimme, siis melkein yhessä, muistaakseni olin juuri tulossa WC:stä kun Katja sanoi et tilattu tuli retki Pamukkalelle joka on 1 maailman seitsemäs ihme.
Tästä retkestä mul ei ol mitään nekatiivista palautetta, ajoaika sinne oli pitkä, ei haitannut sekään mua, kun en tuota bussia ite ajanut. Olin vaan kyytipoikana, yhen pysähdyksen taktiikal sinne mentiin.
Oli kyl katsomisen arvoinen paikka, valkoiset vuoret kristallinkirkas vesi, mahtava näky, ois noihin altaisiin päässyt menemään.
Mut kun tuo mun matkakumppani oli riskialtis ja liukkaat kiven päällystämät reitit sinne johtivat, ei otettu mitään riskiä. Oon jo nähnyt etelän parit sairaalat joten ei retkiä sinne tällä kertaa.
Voin vain kuvitella jos Katja olis liukastunut alas vievän liuskakivisen polun varrella, miten olis noille edessä kävelijöille käynyt, moni mies olis jäänyt kaipaamaan vaimoaan ja moni vaimo miestään ja moni lapsi vanhempiaan..
En itekkään uskaltautunut noille liukkaille kiville mennä. Jos oisin liukastunut niin Katja olis jäänyt kaipaamaan miestään, tai sit ei.
Jos Katja ois liukastunut niin alapuolella olevat linnut olis tuhoutuneet.
Tää oli tosi hieno kokemus nähdä yksi 7 ihme.
Kun seisoin siinä yksin kuin Piru kalkkikaivoksessa, pakko myöntää kyll Katja osaa retket valita.
Terveisin Pampukalelta!

6.7 KESKIVIIKKO 

Huomenta taas, aamu kuten yleensä ensin aamupalalle.
Isäntä halus markkinoille sen jälkeen ja mä altaalle.
Tulipa luettua netistä et tääl Icmelerissä onkin torstaina markkinat ( vaik oikea kumminkin oli keskiviikko) netis siis päivitykset pielessä.
Mut päädyttiin kumminkin altaalle, täytyy sanoa et mä viihdyn kyl eniten altaassa kuin makaamas aurinkoa ottaen.
Isäntä kyl sanoi ettei sielt mua aurinko löydä, no kolme kertaa kyl livahdin makaamaankin, mut heti tuli niinpal hiki et oli pakko pulahtaa altaaseen, taas yli 40 asteen kuumuus.
No kahdelt tultiin huoneeseen ja hoksasin yhden asian, mun rinta on kuin Pakanamaan kartta, syynä se kun ain eri asu, joten aurinko kyl koittaa mua ruskettaakin ja punaista myös kehoon lisätä jos mistäkin vapaana olevasta raosta.
Huonees kun oltiin APUA puhelin soi, sujuvasti kuuntelin Englanninkielistä opasta, ymmärsin kyllä et Muglan markkinaretki on peruutettu ja palauttaa rahat..
Ei kauaa mennyt kun taas puhelin soi ja nyt Suomalainen opas ja kertoi et saan perjantai aamuna rahani takaisin, syy siihen miks peruutettu, ei ollut muita halukkaita tuohon retkeen..
Sain valitettua Bekon baari illastakin oppaalle.. kysyin samaan syssyyn et ei kai vaan Rodoksen retki ole peruutettu no ei ollut sinne on menijöitä..
No sit jonkun aikaa killiteltiin huoneessa ja päädyimme sen jälkeen Icmeleriin Englantilaiseen ravintolaan syömään.. otinpa melkein kalleimman Spesiaali annoksen kallis mielestäni kyl halpa 12-13€ hinta noin oli.
Voi luoja mikä maku, vei melkein kielenkin mennessään..
Sit odoteltiinkin dolmusta jolla mennään Marmarikseen illaksi, siellä Nuoruudenaukiolla ( jossa tuo Merenneito patsas on suihkulähteessä).
Siellä klo 21-22 joka päivä, siellä suuri suihkulähde ja jos minkälaista suutinta.. siellä siis Musiikki, suihkulähde valo Show. Ja suosittelen tuhannesti kannattaa mennä katsomaan.
Puoli tuntia mä sitä kuvasin, vähän ennen sitä tuli taas shoppailtua jokunen puserokin.
Pesula varmaan kalliimpi kuin uudet vaatteet..
Sit taas dolmukseen ja takaisin Icmeleriin..
Lähikaupasta taas vedet ja juomat, sit tuli ostettua pari pientä lasipulloa, ei hajuakaan mitä siin oli..
Kun päästiin huoneeseen avattiin ne lasipullot, ihan tuli lapsuus mieleen maistui erittäin paljon vanhanajan sitruunasoodalle.
Nyt täss 34 asteen lämmös illalla parvekkeella kirjoittelen Jari taas omaansa, pian taas saan nauraa hänen tarinalleen.
Huomen taas allas kutsuu kun tuo Muglan retki on nyt pois laskusta!
Hyvää yötä! 

MIEHENMIETTEET: 6.7.2016

Aamupalalla  lähti tämäkin päivä taas käyntiin. 
Sitten valuimme allasaluetta ja ihania aurinkotuoleja kohti.
Kun Katja sanoi et pitää saada hieman rusketusta iholle, mä tapani mukaan muovauduin allastuoliin, olin juuri nukahtamaisillani, kun edestäni kuului molskahdus ahaa Katja se meni altaaseen ottamaan aurinkoa outo tapa, miten hitossa siellä voi ruskettua kun pää on ainoastaan vedenpinnan yläpuolella.
No jokaisella on oma tapa ruskettua, mut tuo on yksi oudoimmista.
Kyl mä sen sit oisin ymmärtänyt, jos haluu et on pää ruskea ja vartalo valkoinen.
Katjan puheista kyll ymmärsin et haluu päin vastaisen rusketuksen.
Kului tunti, puolitoista tuntia, mun oli pakko jo huutaa, tuu nyt jo pois sieltä ettet polta selkääsi vatsaasi ja mitä nyt kaikkea ihmisellä pään alapuolella onkaan.
Tulihan hän sit pois ja huomasi mahtava rusketus, ihan samanlainen kuin sinne mentäessäkin.
Siinä ajassa kun tuo oma delfiini lillui altaassa, olin jo onnistunut polttamaan itseni aikas hyvin.
Jatkuvasti kuulin molskahduksia, sehän ravas altaaseen vähän väliä.
Vihdoin Katjakin kyllästyi siihen omaan touhuunsa ja lähdimme huoneeseemme.
Hetken kuluttua soi huoneemme puhelin, olin juuri silloin kylppärin puolella, mut kuulin kun Katja sanoi ymmärrän en oo katkera ei haittaa, lopuksi sanoi kiitos ja kuulemiin.
Kysyin kuka soitti, sanoi et Englannin kielinen opas vaan ilmoitti et huominen retki Muglan markkinoille peruttu, liian vähäisen osanoton vuoksi.
Utelias kun oon kysyinkin kuinka moni oli ilmoittautunut, oli hetken hiljaisuus kunnes vastasi et me kaksi, en oikeen ollut yllättynyt, kukas idiootti lähtee bussilla Muglan hedelmämarkkinoille noin 180km päähän tomaatteja ostamaan, kun samoja saa hotellimme vierestä olevasta kaupasta matkaa sinne on ehä 150 metriä.
Eikä meno ja paluu matka tuo lisäkustannuksia, niinkuin tuo retki ois tuonut.
Saadaan tai Katja saa retkihinnan takaisin.
Katja luki et Marmariksella Merenneito jutun vieressä olevassa suihkulähteessä alkaa klo 21-22 upea musiikilla höystetty valo- vesi jutska.
Siis päätimme elikkä Katja päätti sinne lähetään, aika moni päätös ja idea syntyykin Katjalta, mä yleensä päätän lopuista asioista, kuten esim. mulla on tarve mennä vessaan.
Sitä ennen kyl käytiin Icmeleris syömässä mä pelasin varman päälle ja tilasin lasangnea ja kyl kannatti iso annos paljon lisukkeita, todella hyvää oli ja nälkä lähti.
Katja tilas jonkun Spesiaali jututn mä sain siitä maistaa, yhen porkkananpalan ja kaks hernettä, kieltämättä hyviä olivat, komea liha kermakastikkeessakin oli kuulemma hyvää.
Jälkkäriks tilasimme Baileys kaffee juomat, ihan sairaan hyviä olivat ei meidän kahvinkeittimest sellaista saa.
Kun lähdimme ravintolasta taas suudeltiin en mä ja Katja, vaan mä ja se miestarjoilija, melkein kielari se oli, mut ei ihan, hitto ku sill oli terävä parta, mulla rupee pikku hiljaa tuo oma pärstäni araksi. Hieman outo tapa täällä kiittää käynnistä.
Dolmus bussiin ja Marmarikseen, jatkui matkamme suihkulähdettä katsomaan, sitä ennen sain kuitenkin tutustua Marmariksen useisiin kauppoihin.
Kello tuli 21.00 oltiin siinä lähteen vieressä muiden Turkkilaisten kanssa valtava määrä oli ihmisiä katsomassa ja liikenteessä täys kaaos.
Tosi hieno oli tuo mahtava suihkulähde kaikkine valoineen ja suihkuineen, taas yksi erillainen kokemus tuli nähtyä, siinäpä tää päivä kuluikin.
Nukkumaan mentäessä tuli mieleeni tuo puhelinsoitto johon Katja vastasi ja puhui, sehän oli Englantilainen opas kun soitti, mutta näyttivät tulevan hyvin juttuun.
Kiva lomapäivä takana, MOI VAAN!

7.7 TORSTAI 

No aamupalan jälkeen altaalle, no enemmän mä altaas viihdyin kuin auringon alla makaamassa.
Nauratti kun yksi nainen oli ilmapatjansa hilannut altaaseen, katseli miss suunnal aurinko oli ja miten päin patjansa pistäisi.
Aurinko kyll mollotti niin keskellä kuin olla ja voi, ihan sama mitenpäin hän sen patjansa asentaa.
Vihdoin hän pääsi patjalleen ja sit seksikäs asento, aurinkolasit ja hattu ja kännykkä käteen, korvanappikuuloke korvaan ja sit lipumaan pitkin allasta.
Jari jo huuteli mua pois altaasta, uhkas hakea pitkän kepin jol naaraa mut sieltä pois ja vesirotaksikin mua jo kutsui.
No sovitaan tuun pois.
Sit huonees möllötettiin tovin ilmastoidussa viileemmässä olotilassa..
Kunnes kumminkin päätimme pysyä Icmelerissä mentiin Italialaiseen rantaravintolaan syömään, ruoka oli hyvää Jari aluks rutisi kun oli liikaa sipulia..
Sanoinkin sill et rohkea rokan syö ja viel rohkeampi rotan..
No maistoi sitä ja rupes popsimaan ilman kitinöitä.
Sielt taaperrettiin tuttuun vaatekauppaan ja mikäs kumma vimma mul on noihin pitsi shortseihin ostin viel parit mustat ja beesit, serkulleni Ainolle ostin mekon, ym. paitoja osteltiin..
Sit oltiinkin valmiina hotellihuoneeseen, tänä iltana tuli viikko täyteen, siivoja sai Dumle pussin, kortin ja 20 liiraa..
Sekin viel et on viilein ilta tänään ihan kuulkaas 32 astet..
Aikast veto pois joten mennään aikaisin nukkumaan..
Hyvät yöt!

MIEHENMIETTEET: 7.7.2016 

Heräsin eka kerran noin 5.30 raotin parvekkeen ovea ja kukapa muukaan kuin tuo aurinko oli heti tervehtimässä mua pilvettömältä taivaalta, jotenkin osasin päätellä et kuuma päivä taas tulossa.
Sauhut vetäsin parvekkeella jospa uni tulis uudestaan, aikani kun olin pyörinyt märän tyynyn ja nihkeän lakanan kanssa olin nukahtanut uudestaan.
Rakas vaimoni kyllä oli täysin tajuttomassa tilassa kun heräsin 8.30 uudestaan.
Pomppasin pois vuoteesta, kasvojen pesu yms. pakolliset aamutoimettein, vaimo yhä tajuton.
Koetinkin aika äänekkäästi kuluttaa aikaani kunnes Katja heräisi, telkun pistin päälle, nostin äänentoiston aika kovalle, jääkaapinovea paukuttelin usean kerran, parvekkeenoven jätin kokonaan auki ja verhot vedin sivuun.
Koko huoneen täytti kirkkaus sit rupesin siirtämään noita muovituoleja sekä parvekkeen pöytää, ees taas äänekkäästi, jotenkin kyllästyin siihen touhuun useiden siirtojen jälkeen, tää yksin touhuaminenkin on aika rankkaa puuhaa ja hikistä hommaa, kun en keksinyt enää enempää äänekästä tekemistä.
Koetin vielä yhtä konstia, menin ihan lähelle Katjaa ja kuiskasin hänen oikeaan korvaansa, tääl on tänään mahtavat alet.
Oon paljon elämäni aikana nähnyt, mut en koskaan umpiunessa hämäränrajamailla olevan ihmisen pomppaavan kuin vieteri ylös vuoteesta.
Mä en ees kissaa ehtinyt sanomaan, kun Katja oli aamutoimet tehnyt ja täysipukeissa, sanoi HOPI HOPI aamupalalle, tais vetäistä muhkeat aamupalat kun päättikin et mennään ensin altaalle ruskettumaan.
Jos ootte lukenut nuo aikaisemmat kirjoitukseni, tiedätte varsin hyvin missä mä otin aurinkoa ja miss Katja.
Aivan oikein tiesitte, siel se oli altaassa kuin lumpeenlehti pakkohan minunkin sinne oli pulahtaa, ettei tuntis oloa yksinäiseksi.
Ja kissan viikset vaik ketään ei olis mailla eikä halmeilla, ei varmaan tulis hänel yksinäinen olo, yhen tunninlillumisen jälkeen änkesi pois altaasta, ehtisin ajatella jo ensi kesän matkoja sekä paljon muutakin, vessassa käynninkin tein, olisin jopa hyvin voinut jopa Marmarikses käydä, yhä edelleen en tarkoita tätä millään pahalla, mut miten sen nyt sanoisin, mun oma vesirottani kellui altaassa.
Mä just huusin hänelle mitenkäs ne alennusmyynnit, vastaus ylätti mut täysin, eihän ne kaupat mihinkään karkaa ovat auki koko yön.
Pikkuhiljaa aattelin missäköhän tuon altaan pohjatulppa on, tai löytyisköhän jostain nosturi.
Vihdoin ja viimein Katjakin rantautui, tiesin et kun hänen uimapukunsa hiukan kuivaantuisi niin sit lähetään, se osoittautui toiveajatteluksi molskis ja taas oli altaassa.
Kuinkahan moni on ottanut avioeron kun ei ole saanut eukkoaan altaasta, siis ei kukaan, siksi pyyhkäisin tuon ajatuksen mielestäni.
Kuinkahan moni on koettanut haavilla saada siippaansa altaasta ei kukaan, taas oli tuokin ajatus pyyhittävä pois.
Mun aivokapaseettini ei enää keksinyt mitään.
Heräsin kun nippas mun nenääni ja sanoi et kai vaan nuku.
Verrattain mielenkiintoinen ja erillainen allas hetki jos tätä nyt hetkeks voi sanoa, päättyikin tuohon nippaukseen.
Pikku tovin vietimme aikaa huoneessa, Katja netissä ja mä koetin palauttaa parvekkeemme tuoleja sekä pöytää alkuperäislille paikoilleen. Telkkari huus niin helvetisti.
Nälkä yllätti jostain syystä niin lähdettiin syömään Italialaiseen ravintolaan. Jossa aikaisemmin olimme käyneet syömässä parit täytekakut.
Katjan annoksen nimeä en nyt muista, paljon siinä oli vokaaleja sekä konsonantteja sikin sokin. Mun tai siis Katjan mulle tilaaman lounaan nimi oli Chiken Fajita, pikku tovin jälkeen kaksi tarjoilijaa lähestyi pöytäämme kohden mä katoin suu auki, on nuo heput ilmiliekeissä.
Katja sai oman ruokansa heti pöytään, mulle sanoi et sun ruokaas pitää hetken viilentää, aikansa kun oli tuulettimen edessä mun annosta pyöritelleet laskivat kiehuvan tilaamani, miks en koskaan opi kirjoittamaan et Katjan mulle tilaaman ruuan eteeni, sanoivat yhteen ääneen kannattaa olla hieman varovainen se saattaa olla vielä aikast kuuma.
Katsoin kuinka isot sipulin palat olivat peittäneet kanansuikaleet ja muut lisukkeet allensa.
En ol kauhean sipulin ystävä, mietinkin miten tän kunnialla selvitän.
Ekaks kaivoin kanansuikaleet esiin tuon sipulimaton joukosta.
Todella hyvää, huomasin et sieltähän pilkoitti tomaattikin sekin tosi hyvää, aikani pengottua omaa annosta löytyi sitä suun tätä ja kaikki oli todella hyvää se kastike johon dippasin ohutta leipää oisin voinut juoda pillillä pois.
Maku oli aivan mahtava sit ne perkeleen sipulit, noin 10 minuutin harkinnan jälkeen päätin maistaa niitä, maku mahtava todella hyvää. Kaiken söin.
Jälkiruuaksi Katja päätti tilata Meksikon kaffeet joka sisälsi Kahluaa tais olla rommiakin joukossa, fantsy maku elämys.
Olihan ruokailu hieman kallista, mut kun en panosta omiin ostoksiini kovinkaan paljon niin ruuan suhteen en pihtaile, kyllähän täällä saa muutamalla liiralla / Eurolla aterian mut kun en oikein pidä grillatuista kengän pohjista.
Huomenna aion ostaa itselleni yhden paidan, joten ruoka kohdallani hieman halvempaa.
Näin ne päivät pikkuhiljaa kuluvat kaikki, lomakin loppuu aikanaan, joten siis tämäkin, viel on päiviä ja retkiä jäljellä, jospa niistäkin sais jotain paperille aikaiseksi.
 HEIPPA!!

8.7 PERJANTAI! 

Taas aamupalan jälkeen altaalle. No ei me siel kauaa viihdytty, mut altaas tuli kumminkin pulikoitua.
Sen jälkeen suuntasimme suihkuun ja hetken oltua huoneessa hypääsimme Dolmukseen ja Marmarikseen.
Päätimme käydä Marmariksen Linnassa, no ei kooltaan vedä vertoja edes katsomisen osalta meidän Turun Linnaan,mut uhkeat näköalat oli sieltä ylhäältä Marmarikseen.
Syömässä käytiin, emme missään muualla ole saaneet näin hidasta palvelua, tarjoilijakin oli kuin maansa myynyt ja elämäänsä kyllästynyt..
No mun annos nyt kyl oli huonoimmasta päästä, olis pitänyt valittaa..
Sitten haettiin lennkareita meille kyl mul tarttui vaatetta ja yks käsilaukkukin matkaan mukaan.
Sieltä suuntasimme takaisin Icmeleriin ja hotelliimme, kera muutaman kassin.
Ei taida meidän hotellin muut asukkaat edes käydä ostoksilla, kun kukaan muu ei pusseja kanna.
Hetken oltuamme hotellissa isäntä ehdotti ravintolailtaa.
Päädyimme meistä lähimpään eli Mayaan.
Siel mahdottoman hyvää musiikkia saa kuunnella, ihan alkaa tanssijalkaa vipattamaan.
Iloisia tarjoilijoita, ei liian päällekäyviä.. vaan pusuja kyllä poskelle joutuu ottamaan kuin antamaan..
Aikaisemmin sielt tullut levyltä musiikki, kuten nytkin vaan nyt oli tiskijukka paikalla. 
Langan laiha mies, mut ehdottoman ihana, otti kaikki asiakkaat huomioon lapsia myöden.
Kahta pikkupoikaakin opetti tanssimaan.
Minut ja naapuripöydästä yhden  naisen haki heti tanssimaan, täytyy sanoa et oli todella hauskaa.
Täss paikas on kaksi paukkua yhden hinnalla.
Aluksi jouduin kyl juoksemaan heti lähikauppaan tupakka ostol, kun omat jäi hotelliin.
Hiukan alkaa tuo Turkkilainen nuori mies ahdistamaan, paljon muitakin asiakkaita, nopeasti ehdin hoitaa ostokseni, mut siin ajas ehti jo kymmenen kertaa sanoa et rakastaa mua ( liekö syy siihen et ostellaan häneltä paljon).
Puolen yön aikaa palasimme hotelliimme, kaupan kautta kylläkin colan ja veden ostolla.
Vihdoin huoneessa ÖITÄ!
 Huomiseen..

MIEHENMIETTEET: 8.7.2016 

Normaalit aamutoime + altaalle meno, lämpötila taas tutussa +39 asteessa. 
Muuten annan plussan  täll hotellille, mut yks miinus on kuitenkin annettava ja se kohdistuu noihin allastuoleihin, ei mitään pehmusteita pelkkä ohut kangas on pingotettu putkien päälle.
Melkein sama kuin ottais aurinkoa tamppaustelineellä ja nuo tuolit saattavat säädellä itse selkänojan asentoa.
Silloin tällöin kuuluu paukahduksia ja joku taas vaikeuksissa tuolinsa kanssa.
Marmariksella piipahdettiin myös, Katja sai päähänsä et lenkkarit pitää ostaa sieltä, mä aattelin et kuulin väärin mitä hittoa me täällä lenkkareilla tehdään, mä en ainakaan mitään juoksulenkkejä aio tehdä jossa rantatiellä +40 asteessa.
Mut jos hän haluu juosta, niin juoskoon vaikka koko Turkin ympäri.
Kun saavuttiin hotellille yllätys yllätys meil oli kummallakinupo uudet lenkkarit, ei kylläkään jaloissa vaan muovikassissa ja oli niihin Katjan lenkkareihin takertunut muutama mekko + käsilaukku kiinni, mä katoinkin mitä mun lenkkareihin oli tarkertunut ei mitään, ei siis yhtään mitään paitsi tuo hintalappu.
Mä kysyinkin eikös pitänyt pelkät lenkkarit ostaa. Sain niin helvetin hyvän vastauksen, et päätin olla hiljaa seuraavat 10 kilometriä.
Ai et mitäkö Katja mulle vastasi: Tiedänkö yhtäkään naista joka lähtee pelkkien lenkkareiden takia ostoksille, mä hiljaisella äänellä sanoin itelleni et tiedän vaikka kuinka monta, tais kuulla mun manaukseni, kun kysyi et mitä sanoin.
Vastasin katos kun täällä on paljon noita mekkomyymälöitä, sen kuuli varsin hyvin ja nyt onkin jokaiselle viikonpäivälle uusi mekko noiden lenkkareiden kanssa, siis Katjalla ei minulla.
Pikkuhiljaa alkoikin hämärtyä sanoinkin et lähetään vähän iltaa istumaan, oothan sä jo tuijotellut 2 1/2 tuntia tuijotellut sun punaisia lenkkareita, sekä mustaa, valkoista, punaista, vihreää, sinistä ja muita värejä omaavia mekkoja ja käsilaukkuja.

 Pysäköimme itsemme hotelimme lähellä olevaan ravintolaan hyvä paikka 2 paukkua yhden hinnalla, siks tuo Katja päättikin käydä koko listan ensin alusta loppuun ja sit lopusta alkuun, tuli siin monen näköistä lasia joissa paloi jos jonkin sortin sädetikkua.

Oudot Valkovenäläiset täällä tehdään kun joukkoon kuuluu cokista, käskimme jättää tuon cokiksen pois, oudoissa laseissa ne tuotiin, lasit oli soukat ja aika korkeat, maku ei muistuttanut valkovenäläistä, mut juotua tuli.

Ihmisiä alkoi pikkuhiljaa kertyä paikalle ja tunnelma nousi, paikallinen tiskijukka tuli paikalle, pisti levyt soimaan, kas kummaa nappasi tuon Katjan tanssilattialle, hyvännäköinen pari, tuohan olikin ukko yli 2 metriä oikeen luuviulu, Katja metrin lyhyempi ja muodokkaampi.

Välillä mua nauratti tuo latino esitys.

Paikalla oli myös perhe johon kuului kaksi pikkupoikaa ehkä 8 & 10 vuotiaat, kovia poikia tanssimaan, ilta eteni rattoisasti, pakko mun oli välil tilata pari olutta itselleni, kun alkoi ärsyttää nuo sädetikut joita laittivat joka paukkuun, onneksi ei tunkenut niitä olut  pulloihin, en tiedä johtuiko se noista sädetikuista vai jostain muusta, kun yht äkkiä löysin itseni myös tanssilattialta.

Tulihan siinä tanssittua noiden miestarjoilijoiden ja luuviulun kanssa muutamat  Turkkilais latinot se viimeinen tanhu tais olla liikaa, kun siinä heitettiin noita kärrynpyöriä vähän väliä, siks selkäni on vähän kipeä.

Kello ylitti puolen yön ja tuo oma latino tanssijatar sanoi aika painua pehkuihin, koko lysti maksoi 96 Turkin liiraa elikkäs noin 33 euroa, hyvä kun tuolla hinnalla Suomessa ees pääsee tolla hinnalla kaksi henkilöä tanssiravintolaan narikan kautta sisälle.

Nyt olo tuntuu hieman hilpeältä ehkä jotkut kohdat tässä kirjoituksessa oon hieman värittänyt, mut en paljon, mähän pyrin ain totuuden kirjoittamaan.

Huomiseen ystävät hyvät!


Pikku juttu jäi kirjoittamatta, tupakit loppui yllättäen tai oisko Katja tahallaan unohtanut ne huoneeseemme, jotta pääsis välillä käymään tohon pikku kauppaan, jonka nuori miesmyyjä oli rakastunut Katjaa jo noin 70 kymmentä kertaa, ihmeen kauan se askin osto kestikin, pitäiskös jo vähän huolestua, kun vihdoin tuli kaupasta takas ravintolaan oli pelkkää hymyä vaan.

Sanoin tuon saman askin ois voinut ostaa täältäkin, ei ollut kuulevinaankaan, oli pelkkää hymyä vaan.

Saas nähdä kuka myyjä siihen huomenna ihastuu tai jopa rakastuu..

Jospa huomen ei liikuttaiskaan mihinkään.



9.7 LAUANTAI



No niin tulikin oikein kunnolla nukuttua ei ees aamupalal päästy, ihan oli kello 11.30 saatiin varmaan univelat maksettua.

No suunnistimme yhteen rantakahvilaan aamupalalle ( siis päiväpalalle).

Sieltä hotelliimme, isäntä ehti vetää vielä pikkupäikkäritkin kun mä latasin jonkun kuvan illastamme Facebookkiin.

Sit taas altaalle, olemme päättäneet et tän päivän pyhittää ilman shoppailua ja Marmarista.

Lähdettiin syömäänIcmeleriin, käveltiin kun löydettiin sellainen kuppila jos ei olla oltu, tällä kertaa valittiin Intialainen ruokapaikka.

Samaa ruokaa otettiin kera oluen.

Kyl meil oli naurus pitämistä, ensin luulimme että lautasen keskellä on styroxia kukka muodossa ( olikin siis riisiä).

Muut olikin friteerattuja.

Sen jälkeen kävelimme hotelliimme päin lähellä olevaan jäätelökojuun, josta otimme vohvelin kera mansikat ja banaanit siin viel jäätelöpallo kera suklaakastikkeen, vohveli muistutti enemmänkin pannaria, ei jaksettu puolet syötiin..

Sitten olikin aika taas täyttää jääkaappi juomilla ( myös sitruunasoodaa) javedellä.

Jonka jälkeen taas suuntasimme huoneeseemme.

ilta sujui taas parvekkeella.

HUOMISEEN!



MIEHENMIETTEET: 9.7.2016



Taas allasaamu Katja altaassa ja mä tamppaustelineelä (rantatuolissa). Selkä nyt kipeä en ol notkeimmillani.

Huoneessa kokeilin noita uusia lenkkareita uikkarit päällä päässä musta haalistunut lippis, ei  siis mikään komea näky, katoin itteäni peilistä, alkoi tuo näky puistattamaan, ihan niinkuin lämpötila ois mennyt pakkasen puolelle -10 astetta.

Katja tutki yhtä paperia ja huus mulle, sauna kuuluis tähän hotellin hintaan, siis ois ilmainen mennäänkö.

Voi v...ttu mä oon ollut saunassa jo yli viikon ja 24 tuntia vuorokaudessa ja mistä mukamas vihdankin tähän hätään oisin keksinyt.

Ei menty..

Edelleen olen taas tamppaustelineellä naulattuna erittäin virkistävää.

Käytiin nyt muualla aamupalalla otetiin Englantilainen aamiainen tuhti annos Cafe latet kylkiäisenä + appelsiinijuomat josta mun piti varoittaa Katjaa minuutin välein, kun on tuo Hanian matka vielä hyvin muistissa.

Ainahan se aika täällä hyvässä Suomalaisessa seurassa kuluu siis Katjan.

Vähän kierrettiin Icmelerin katuja niitä syrjäisempiä kujia, joissa ei ollut kauppoja aivan ihania puutarhoja näin ja annoinkin kameran laulaa, sanoinkin Katjalle eikö olerauhallista, ei vastausta.

Kun päästiin ihmisten ilmoille alkoi tuo Katjankin puhe tulva tulla esille ja sanoi, eikös olekin kauniita kauppoja nyt oli mun vuoro olla puhumatta.

Alkaa tuo lämpötila näköjään vaikuttamaan Katjaankin, ohitimme kaikki kaupat reippaasti, kunnes törmäsimme Intialaiseen ravintolaan, mulla kun ei ollut silmälaseja mukana, niin annoinkin Katjan tilata meille ruuan, jessus saatana kun annokset tuotiin eteemme, mä siis mä joka oon tutustunut eri kulttuureihin ja joka oon tutustunut missä maassa mitä syödään, en tiennyt en Intialaiset pitävät tyroksia suurena herkkuna.

Vilkaisu Katjaan ja vilkaisu lautaseen ja vilkaisu Katjaan ja vilkaisu lautaseen j vilkaisu Katjaan tätä jatkui jonkin verran.

Johan oot annoksen löytänyt, no ton tyroksi kasan alta löytyi todella hyviä kevätkääryleitä vaik nyt on keskikesä, niitä oli useita no mitä tuohon tyroksiin tulee, niin se oli jotenkin maukasta paljon parempaa kuin Suomalainen tyroksi, ei ol pelkästään rakennusmateriaalia.

Todella kohteliaita olivat nuo Intialaiset tarjoilijat ja opetinkin niille pari sanaa tyroksi tosi maukasta.

Erittäin uusi kokemus ja lomalla pitää kokeilla mitä vaan, huomisesta en tiedä vielä mitään, ties vaikka silloin syötäisiin peltikattoja.

MOIKKA MOI!



10.7 SUNNUNTAI



Aamupala alkaakin tökkiä paljon, ei enää oikein maistu kuin kahvi, tuoremehu, jokunen oliivi ja juusto, tomaattikiintiöni olen jo saanut täyteen.

 Sen jälkeen viruimmekin altaalla ja tuolissa, pari kertaa siirryimme limulle.

Sitten alkoikin vatsa jo kurnia ruokaa vailla.

Päätimme mennä meidän viereiseen ravintolaan jossa olemme syöneet tuhdit iltapalat.

Jotenkin halusimme nyt kalaa ja sitä saimme, oli nautinnollista syödä kala-ateria.

Ja sen haistoi myös ravintolan pulska kissa, kerjuulle meni ensin Jarin luo, sitten siirtyi minun luo.

Kun oli syönyt antoi silittää ja meni jonkun ajan päästä lepäämään käänsi peppunsa meille.

Sen jälkeen teimme kierroksen Icmelerissä ja päädyimme Italialaisen ravintolan eteen jossa valikoimme leivokset ja otimme sen kanssa latte kahvit.

Leivoksen liivateosuus puhdasta sokeria, söin vain puolet, harmittaa miksemme kumminkin ottaneet kakunpalat jotka sulivat suuhun. Sitten taas lähikauppaan ostin pari kartonkin tupakkaa 140 liiraa noin 42€ ja taas jääkaappi täyteen vettä, limua ja jääteetä.

Sitten hipsimmekin huoneeseemme.

Huomenna aikainen nousu Rodoksen retkelle menemme, puhelinherätys tilattu.

Tänään sain kännykkänikin toimimaan, pistin siihen myös herätyksen, pitääpi tutkata toimiiko.

Hyvät yöt huomiseen!



MIEHENMIETTEET: 10.7.2016



Lämpötila tänäänkin reilusti yli +30 ette varmaan arvaa miss tuli aamupäivä vietettyä.

Mä jo jokaisena aamuna kuljen sinne automaattisesti.

Tänä aamunakin Katja kysyi kiinnostaiskos altaalle meno, ihan turha kysymys, se on ihan sama mitä mä sille vastaisin, sieltä mä itteni takuuvarmasti löytäisin, niinkuin tänäkin aamuna.

Tonne Välimereen en saa vaikka mulla ois tämän valtakunnan vetolaitteet käytössä, merivesi on kuulemma liian kylmää.

Kun vihdoin poistuimme huoneeseemme, mun oli pakko hieman huilata ja viilentää oloani, tais tulla vähän liian kauan maattua auringon alla, kun menin suihkuun kysyin Katjalta, onkos meidän kylppäris ollut ennen paloautoa, mun runsaisiin mittoihin pyöristynyt masuni näytti jättitomaatilta, iho hieman arka eikä tuo selkäkään ihan OK ole.

Tuosta masun pyöristymisestä sekä paloauton värisestä ihostani, en voi muuta kuin syyttää itseäni, selkäkivusta voin kyllä osittain syyttää noita todellakin huonoja allastuoleja, iltapäivisin alkaa tuo selkäkipu onneksi hellittämään ja voin kävellä samassa asennossa kuin muutkin täällä kävelee.

Tänään syötiin ihan toss hotellin viereises ravintolassa, vihdoin ruokalistasta löytyi myös kalaruokia, simmoset yhet tilattiin kumpikin, kun tilaus oli saatu tehtyä, satuin vilkaisemaan tohon  satama alueeseen päin, ja näin kuinka yks kalastusalus lähti merelle päin. Sanoinkin Katjalle taitaa tulla hieman pitkä odotus, ennenkuin saamme nuo kala annokset pöytään.

Yllätyin kuitenkin ennenkuin se troolari oli häipynyt ulapalle, tarjoilija toikin noi annokset meille.

En tiedä mitä kalaa se oli mut hyvälle maistui, kyllähän tällaiselle possulle kuin mä, joka oon hyvää vauhtia muuttunut, maistuis varmaan pelkkä palmukin.

Syönnin jälkeen vaapuin Katja perässä Icmelerin katuja pitkin katoin yhdest näyte ikkunasta omaa vaappumistani, oli se aika ankkamainen etnemis tyyli.

Nin oudolta kuin se kuullostaakin Suomenkieltä täällä ei kuule, jollei oteta noita kukkuluuruu mitä kuuluu huutoja, joita joka ukko kauppansa edessä huutelee.

Yks ukko osas enemmän Suomea se sanos : Kymmenen markkaa ja orava.

Siinä aikamme vaaputtuamme tai kyllähän toi Katja käveli ihan normaalisti, törmättiin tohon Italialaiseen ravintolaan, paremminkin leivos tiskille, pitihän sitä meikäläisen jälkkärit saada, alkoi nimittäin hiukan huikoamaan, olihan tosta kala annoksesta kulunut jo pitkän tovi ( noin. 52 minuuttia).

Cafe latet leivoksen kera tuli taas mätättyä, Katja jaksoi vain puolet mutta minä poika nuolin melkein lautasenkin.

Sen jälkeen mä suorastaan raahauduin hotelliimme, huoneemme oli kolmannessa kerroksessa, onneksi täällä on hissi, muuten mä nukkuisin tän yön tossa vastaanoton tiskillä, sen verran täys olin.

Tänään aikaisin nukkumaan huomenna jo aikainen lähtö Rodokselle.

Kauniita unia teille, toivottavasti mäkin nään niitä, ettei vaan pelkät ruokalistat tuu uniini.

Terve!



11.7 MAANANTAI RODOS



Aikainen oli herätys aamupalalle, kävimme hörppäämässä mehut ja kaffeet, joo pari paistettua munaakin söin.

Ja sit kiiruun vilkkaan treffipaikalle ( Maya ravintolan kulmaan) auto olikin 10 minuuttia etuajassa.

Ja niin alkoi kolmen pysähdyksen taktiikalla matka Marmariksen satamaan, omatoimiretkelle Rodokselle.

Menomatka sujui hyvin vaikka nuo passijutut hidastivatkin.

Raikas ilma paatissa, tuuletus pelasi sanoisinko jopa liiankin hyvin.

Ennen on täll matkall päässyt ulos kuvaamaan ja tupakalle, vaan ei enää.

Rodokselle päästyämme menimme suoraan jalkapatikalle Ceorges Spesiaaliin, on putiikki näköjään saanut 5 tähteäkin Gyros pitoistaan en ihmettele, Hanias viime kesänä koitimme niitä ostaaei edes lähelle nuo päässeetyks olut ja yks Gyrospita täyttivät koko päiväksi pitat vain 2.30€ kpl.

Siellä tuttuja paikkoja tallustimme Ellinranta, Sadan palmun aukio jne.

Kunnes menimme tervehtimään Demis baarin väkeä, olivat vähän uusineet paikkaa 3v sitten viimeksi kun ollaan siellä käyty.Siel otettiin kunnon kahvit Suomalaiset, päätimme shoppailla vähän, hinnat huomattavasti korkeammat OK ostetaan kumminkin.

Vanhaan kaupunkiin suunnistimme Vävypoikaan jonkun pullon ostamaan kotiin vietäväksi.

Sitten mentiin vielä shakelle kyl tääl osataan shaket tehdä, Icmeleris ja Marmarikses saa makumaitoa.

Sen jälkeen olikin aika suunnistaa satamaan, kuulin että Rodoksen puolelta kannattaa ostaa verovapaata tupakkaa, joo ostin kolme kartonkin yhteishinta oli 24.50€ jos olisin ostanut yksittäin olis ollut 11€ kartonkin.

Passintarkastus taas jonottaen.Hämmästys oli suuri kun jotkut joutuivat antamaan kymmeniin kertoihin.

No meil OK.

Jukopliut takstulomatka oli kidutusta, ilmastointi rikki, aurinko porotti ikkunoista täysillä.

Ja tuota takaovea ei ees siis edelleenkään avattu.

Pätsis oltiin vaatteet päällä.

Ihmiset nousivat jo 30 minuuttia ennen, jotta pääsevät ensimmäisinä ulos paatista.

Vihdoin bussissa, oli siin vaihtoa bussien kera, menkää sinne ei kun tonne, päättäisivät jo.

Istuimme bussissa odotettiin yhtä paria viel autoon.

Siks olivat myöhässä kun olivat passijonossa, pari perhettä ei päässyt Marmarikseen ( eivät olleet meidän ryhmässä), syynä etteivät olleet menneet passintarkastuksen kautta Rodoksen puolella. Näin kun muutamat ihmiset luikkivat paattiin aidan välistä, ihme etteivät mereen pudonneet.. leimat uupuivat, täällä ollaan todella tarkkoja.

No vihdoinkin hotellihuoneessa, joten on aika pyyhältää illalliselle taas uuden ravintolan metsästys. Lähdimme hotellimme pihalta nyt oikealle..

Nyt täytyy sanoa et iski toisiks romanttisin ravintola, kerron pian romanttisemman.

Puhun kumminkin samasta ravintolasta.

Mentiin laituri ravintolaan, oltiin veden päällä tähtitaivaan alla, näimme kun ilta tummui ympärillämme.

Mut nyt se romanttisin: 1 pöytä oli siirretty veteen rannalla laiturin vieressä, tarjoilijakin joutui olemaan puolisääreen vettä kun veivät ruuat ja juomat sinne yhdelle pariskunnalle.

Nyt huomautus, koko tämän matkamme aikana emme ole saaneet näin maukasta ruokaa, suuret suuret plussat...

Jälkkäriksi toivat vielä pikarilliset mantelilikööriä, mun onni sain siis kaksi isäntä kun ei mantelista pidä.

Kun ruoka syöty livemusiikin tahdissa tähtitaivaan alla..

On hyvä päättää tää kirjoitus huoneessamme.

Hyvät yöt huomiseen, vähiin käy ennenkuin loma loppuu..!!!


MIEHENMIETTEET: 11.7.2016 RODOS



Aamulla kun heräsin kurkkasin varovasti parvekkeen ovesta, tuttu kaveri se siellä taas möllötti, elikkäs kuuma päivä jälleen tulossa.

Mut siitä viis aamupala ja rasvat ja kaikenmaailman öljyt iholle ja kipinkapin altaalle.

Sit olin todella siis todella pettynyt, kun muistinkin et oli aikainen lähtö Rodokselle, ei siis iki-ihanaa allastuolia tänään.

Äkkiä pikainen aamupala ja nopeasti paikalle josta meidät haettiin.

Ensin ajomatka Icmeleristä Marmariksen satamaan, siellä pitkä jonotus passin tarkastukseen, välillä jono ei liikkunut mihinkään, kun jollain oli jotain ongelmia passin suhteen, jotkut joutuivat pistämään sormensa outoon laitteeseen.

Kun tuli mun vuoro, iskin passin pöytään ja kaveri iski mulle silmää, sen verran Turkkia ymmärsin, t kaveri sanoi, et sä et muistuta terroristiä tuumaakaan, et terve menoa vaan.

Sit odotus katamaranissa, onneksi valkkasin hyvän paikan itelleni ilmastointi puhalsi koko matkan päin pläsiä mä todella rupesin paleltumaan.

Noin 50 minuuttia laivamatkan jälkeen rantauiduimme Rodokselle, tuntui oudolta ja samalla mukavalta, kun muistelin et 3v sitten lykkäsin Jadea pikkurattaissa samoja reittejä joita nyt kuljimme.Kivaa oli taas käydä tutussa paikassa, suuntasimme kulkumme Georges Spesiaaliin, jossa otimme Gyrospitat ja yhet oluet.

Tuo gyros juttu on vaan niin hiton hyvää siellä ja tosi vatsaystävällinen mun keskikehooni.

Sit Ellinrannan kautta Demis baariin, jossa piti olla tapaaminen Marian kanssa, 3v sitten kun Jade oli mukana hänet viimeksi näimme, Jadesta tuli silloin hänen paras kaveri.

Jostain syystä emme häntä tavanneet, ilmeisesti jokin este hänelle oli tullut.

Yhet oluet + kahvit nautimme siellä, koska aikataulu oli tiukka, lähdimme kohti vanhaa kaupungin osaa kohden, Katja tapasi monta tuttua myyjää eri kaupoissa, tällä kertaa vain 3 mangneettia osti ja sanoi oli huikee tarjous kolmen mangneetin ostajalle käsilaukku puoleen hintaan, sinisenvärisen siis osti kun kerran halvalla sai, ainakin mulle niin sanoi.

Yhen tutun myyjän mäkin tapasin, kun muistelin missä se oli se suuri puu ja sen juurella Vävypoika niminen kauppa, elikkäs sellainen prosentti-myymälä.

Pakkohan mun oli ostaa kun kerran halvalla sai.

Siis aivan sairaan hyviä käsilaukkuja (likööreitä) sieltä saa, päätti Katjakin itselleen pari ostaa.

Sit päätimme pikkuhiljaasuunnata lauttarantaa kohden, tuli muutamat tutut papukaijat vastaan elikkäs tuttu paikka ravintola, jonka eessänuo Kaijat oli, nyt vihtui juomat hyviin paikallisiin pirtelöihin.

Oli aika jättää hyvästit Rodokselle ja tuo tuskallinen jonotus passintarkastukseen, jollakin taas vaikeuksia, mulla ei mitään ongelmaa päästä läpi ei Katjallakaan.

Katja ekaks läpi sit mä kuulin kun se sanos pikku terroristihän se siinä, olikos kiva päivä Rodoksella.

Sit pikku iltapalalle Katja valkkas paikan jossakin laiturin nokassa, söin puoli kanalaa. Chiken Fajitan mulle tilas. HUH HUH siinä olikin tekemistä, täällä ei enää ruoka ole kovin edullista, Turkissa on elintarvikkeiden hinnat nousseet roimasti, jotka heijastuvat ravintoloiden hintoihinkin.

Syönnin jälkeen pikku markettiin, josta ostettiin sellainen pikku pullo Basooka Vodkaa josta kumpikin saimme kahdet yömyssyt.

Tällaista tällä kertaa, kaikin puolin mukava päivä, vaikken allastuoliin tänään päässytkään.

Terveisin Jari!



12.7 TIISTAI



Emme millään jaksaneet aamulla nousta, joten jätimme hotellimme aamiaisen väliin.

Ja mentiin 10 jälkeen toiseen paikkaan aamupalalle Latte kahvien kera.

Piti vähän liirojakin vaihtaa ettei lopu kesken.

Sitten tultiin viimeisen kerran altaalle.

Entiedä kehuiskos vai haukkuiskos sinnikkäitä sissejä ovat muu hotellin väki, aamusta iltaan kokoajan auringon otossa, syömässä käyvät no ei muuta näe kuin hotellin ja altaan.

Sen jälkeen mentiin huoneeseen ja pakattiin jo yksi laukku valmiiksi.

Sitten päätimme kävellä ylös mäelle tien vieressä olevaankuppilaan, jonka näemme parvekkeeltamme, luoja mitkä näköalat sieltä onkaan alas Icmeleriin.

Tulipa kuvattua hotellimme ja merellekin päin, sieltä siis näkyy koko Icmeler.

Sitten käveltiin takaisin shoppailin vielä kolmannen aidon feikki laukun 10€.

Sitten palasimme rantakadulle taas jäätelölle.

Käytiin kauempaa kaupassa hakemass mandariinilta maistuvaa juomaa ja vettä.

Sitten jumahdimme taas huoneeseemme.

Aikaisin nukkumaan, huomenna näemme paatista käsin tätä aluetta eri tavalla.

Huomiseen varmaan enemmän on silloin kerrottavaa!



MIEHENMIETTEET: 12.7.2016



Huomenta vaan kaikille tänä aamuna ite heräsin noin kahdeksalta, tunnin sen jälkeen vielä pötkötin vuoteessa, jotenkin olin aikast väsynyt.

Yöllä heräsin muutaman kerran kun jouduin  vääntämään tuon tyynyni kuivaksi, vaikka täällä ilmastointikin oli koko yön päällä. Luulen et tuo laatikko joka pitäis puhaltaa raitista ilmaa oli päättänyt ruveta hiustekuivaajaksi.

Katja tossa vieressä kaateli noita puita moottorisahalla ( lievää kuorsausta).

Aamupalan tarjoilu loppuu klo 10 joten sen saa unohtaa.

Vihdoin Katja sai koko metsän kaadetuksi ja päätti herätä.

Menimme taas yhteen lukuisista ravintoloista nauttimaan aamupalan, mulle tuotiin ihan hyvännäköinen sämpylä ja muutama perunatikku jotka varmaan olivat kaukaista sukua ranskalaisille perunoille. Sämpylän välissä oli makkaraa sekä juustoa, valintinko vaan kun en ole vielä tottunut Turkkilaisen juuston ja makkaran hieman outoon makuun, joten karsin ne pois, eihän jäljelle jäänyt kuin kuiva sämpylä, johon olin tukehtua, onneksi kahvi latte oli tosi hyvää, noihin puikula perunoihin en kiintynyt..

Katja söi toisen kahdesta leivästä jotka oli tilannut, hieman kevyt aamupala tällä kertaa.

Kun tultiin hotelliimme, jäätiin allasbaariin juomaan kylmät appelsiinimehut.

Välillä kattelin kun Katja joi hartaasti mehuaan ja katsoi kaihoisasti uima-allasta, mä heltysin ja sanoin, hae tuolta 2 pyyhettä niin varaan meille nuo tosi syvälle upottavat allastuolit, nyt sainkin varattua paremman tuolin itelleni kuin ennen, tää romahti vaan yhen kerran.

Ilmeisesti tää jatkuva kuumuus jo ruvennut Katjaakin kyllästyttämään kun ei viihtynyt kovinkaan kauan altaalla.

Vähän myöhemmin menimme Marmarikseen johtavan tien varrelle olevaan ravintolaan, josta upeat maisemat Icmeleriin ja merelle päin.

Päätimme molemmat tällä kertaa ottaa tutun spagetti jutun, tuhti annos molemmille + oluet.

Ite söin ja join kaiken mulle tuodun, Katja hieman jätti spagettia sen verran tuhdit nuo annokset oli, sitten pikkuhiljaa kävelimme takaisin Icmeleriin, sanoi et on ihan täynnä mut yhteen laukkukauppaan kuitenkin jaksoi ja jaksoi kantaa ihan ite uutta käsilaukkuaan.

Tossa rantatien varrella hotellimme edessä otettiin vielä jäätelöt, hieman erillaista jäätelöä täällä, hieman venuvampaa ja vaikeammin syötävää, todella monenlaista makuvaihtoehtoa oli, otin kolme palloa vanilja, sky blue ja buble gumin..

Katja otti melonin ja buble gummin, makeutta kyl niis riitti.

Pikku marketin kautta tuoremehua ja vettä hakemaan.

Loppuilta Katja netissä ja mä katoin telkusta Turkin Haluatko Miljonääriksi ohjelmaa, josta en ymmärtänyt yhtikäs mitään, niin se kello taas eteni puoleen yöhön.

Huomenna kokopäiväretki merellä, nyt nukkumaan toivottavasti tää yö menee paremmin kuin tuo edellinen.

Kun meette siel Suomes nukkumaan, muistakaa laittaa ilmastointi päälle, niin mäkin täällä aina teen.

Moikka vaan taas, ehkä huomisesta retkestä jotain kirjoitettavaa irti koetan saada. 



13.7 KESKIVIIKKO RETKI LAZY DAY PAATILLA !



Justiinsa herätys, aamutoimenpiteet rasvat ym. ja syöksy aamupalalle. Hetki huonees ja menoksi autoa odottamaan joka vie meidät Lazy Day retkelle.

Oltiin 10 minuuttia etuajassa, aika kului ja kului, rupes pikkuisen pinna palamaan, sanoin isännäl et yhden tupakan poltan, onneksi oli pitempää sorttia, juuri kun tumppasin tulikin taksi, joka meidät nappas, oli jo 1 perhekin kyydissä jo.

Taksi porhalsi kiiruun kaupalla, joo oli jos mitä liikenteen tukkona, autoja, busseja, kuski tööttäili et väistäisivät.

Juteltin muiden taksissa olijoiden kanssa Aurinkomatkat unohtivat kaikki meidät jotka oltiin Icmelerissä, siksi taksi meidät nouti, ja kiire oli jottei paatti meitä unohda.

Halvin retki 29€ per nenä, koko matka kaikki juomat olut, viinit, limpparit ja vesi ilmaista, sitten sisältyi vielä ruoka.

Siellä ylhäällä kärvisteltiin ihoamme, mut kolmannel pysähdyspaikalla päätin minäkin uskaltua jo mereen, just joo Icmelerin rannalla huomattavasti kylmempää vettä kuin täällä. Tohon loiskahdin mielellään.

Siel valokuvaaja kiersi kuvaamassa kaikkia, pariskuntia, lapsia, perheitä ja muuten vaan yksinäisiä..

Kuvaaja sai meidätkin kiinni Mama & Papa piti kans kuvata ( taidettiin olla täll matkal vanhimmat).

No meijät sit pisti jos mihinkin asentoon niin parina kuin yksittäinkin..

Niin hauskoja kuvia oli et pakko oli tilata ihan 15kpl en pitänyt pahana, todella hyviä kuvia maksoi noin 50€ ja kun tultiin hotelliin niin kuvat tulivat alle tunnissa huoneeseen.

Aivan mahtava päivä kiitokset suuret Aurinkomatkoille, suosittelen samaa jokaiselle matkailijalle.

Kun tultiin hotelliimme meillä viimeinenyö täällä alkamassa.

Joutsenet oli pyyhkeistä tehty vuoteeseemme, kiitos kirjeen kera.

Paras päivä täällä, huomisesta ei tiedä joka on viimeinen retkemme se vielä kokematta.

Siltä reissulta suoraan suihkun kautta lentokentälle.

Huomiseensen päivän kirjoitankin kotona..

ÖITÄ!



MIEHENMIETTEET: 13.7.2016



Pikaiset aamupalat ja sitten tuttuun risteykseen josta nouto klo 9.15 , kello tuli jo 9.35 ja mitään autoa ei näkynyt.

Katja oli hermostunut, vetänyt muutamat savut ja mä potkin kaikki liikennemerkit eri asentoihin.

Katja sanoi et yhet savut vielä vetäsee ja sit painutaan taks hotelliin.

Mä siinä hyvin öljyttynä aattelin tämäkö oli se kokopäivän meriristeily, kyl kannatti taas peittää itsensä rasvoilla, mua suorastaan vi...ti, tunnetusti hyvät hermoni pettivät täysin. Sen varmaan huomas lähiseudun kauppiaatkin, kun olivat aivan hiljaa. 

Jos olis kuulunut yksikin KUKKULUURUU MITÄ KUULUU huuto olis risteyksessä ollut täys kaaos.

Olisin aloittanut sellaisen yhden miehen ohjelma numeron, josta koko Icmelerin asukkaat olisivat puhuneet vuosikymmeniä eteenpäin.

Katja oli juuri sammuttamassa tupakkaansa, kun paikalle tussahti paikallinen taksi, ukko huus äkkiä kyytiin nyt on kiire, taksissa oli jo yks Suomalainen perhe hekin olivat oottaneet kuljetusta omalla hotellilla, olivat soittaneet Aurinkomatkojen toimistoon, jotenkin tuo sovittu kuljetus oli pettänyt, siks taksilla meidät vietiin nopeasti Marmarikselle, laivaan ehdittiin kaikki ja risteily alkoi.

Aivan mahtava päivä vietettiin merellä, koko homma maksoi 29€ per nuppi hintaan kuului tuo kuljetus ees taas, laivamatka, lounas joka oli tosi hyvää, sekä kaikki juomat, olu, vesi, viinit ja virvoitusjuomat ( rajaton määrä).

Laiva lipui hiljalleen pois satamasta, aurinko paitoi niinkuin täällä yleensä sillä on tapana.

Pikku hiljaa Marmaris jäi taaksemme, yläkannella hyvässä tuolissa ( kerrankin) , loikoilin toisessa kädessä olut ja kainalossa kehräsi kaunis vaimoni, voi pojat tää on elämää.

Välillä laiva pysähtyi uimista varten, me ei menty oltiin niin onnellisina lähekkäin, et ees Atlanninvaltameri ei ois meitä erottanut, voi pojat tää on elämää.

Huomasin kun yks ukkokulki kamerat kaulassa ympäri laivaa,vieressämme istuva Englantilainen kaveri sanoi et sen ammatti on kuvaaja ja etsii laivan romanttista paria, ohitti meidät kovalla vauhdilla, mut sit jarrutti ja pisti pakin pääle, tuli eteemme ja huus JEES JEES, tää ei ollut meille mikään onnenpotku tai sattuma, olihan tuo heppu ammattikuvaaja.

Vie meitä laivan keulaan ja RÄPS RÄPS alkoi kuvata meitä, piti olla monessa asennossa, välillä kaksin ja välillä yksin.

Mä nauttisin niistä kuvauksista jolloin olimme yhdessä kuin iilimadot, tuli muutama pusukuvakin ja paljon halikuviakin.

Vain me kaksi upeat maisemat ja tietysti tuo kuvaajakin sekä laiva, voi pojat tää on elämää.

Välillä tuo kuvaaja käski Katjan laskea kätensä mun olkapäille, koetin kovasti hymyillä kameraan päin, vaikka nuo mun olkapäät oli hieman arat, kestin senkin kuin mies.

Vihdoin kun tää koko kuvaus oli saatu kasaan, ukko sanoi ettei oo koko kuvausuransa aikana näin upeita kuvattavia nähnyt, mun teki mieli kysyä ootko ekapäivää hommissa.

Matka jatkui eteenpäin en tiedä mikä oli paikan nimi, johon tultiin laituria pitkin menimme rantaan, ja silloin jysähti, tuo mun oma merenneitoni suorastaan kirmasi mereen, jota ei oo suostunut aiemmin tekemään, mä istuin tyhmän näköisenä rannalla, kamera toises kädessä.

Sit oli mun vuoro mennä mereen, onneks ilman Katjan käsilaukkua.

Takaisin laivaan ja matka jatkui.

Mä katoin taivaalle, tulipas tummia pilviä ettei vaan tulis sade, hitto mulle oli jäänyt nuo aurinkolasit silmille, se olikin tuo Turkin lippu joka liehui laivan peräosassa.

Vatsa täynnä hyvää ruokaa, pari kylmää olutta, sekä Katja noin 6 sentin etäisyydellä, voi pojat tää on elämää.

Pikkuhiljaa laiva saapui Marmarikseen, mahtava retki, tiivistä yhdessäoloa.

VOI POJAT TÄÄ ON SITÄ PARASTA LOMANVIETTOA!

Nyt istun parvekkeella kun tätä kirjoitan, huomenna viimeinen lomapäivä, jolloin menemme johkun kilpikonnasaarelle ja kilpikonna-sairaalaan , toivottavasti se on kilpikonna-sairaala kun on tullut jotenkin pieni sairaalakammo etelän reissuilla.

TÄÄ ON PARAS LOMAPÄIVÄ!

Toivottavasti teilläkin oli mukava päivä siellä Suomessa.

HEIPÄ HEI!



14-15.7 TORSTAI-PERJANTAI AAMU KILPIKONNARETKEN KAUTTA LENTOKENTÄLLE!  



Aamulla oli kaikki valmiina lähtöön aamupala, siivoojalle rahat, kortti ja karkkipussi, sitten pitikin tämä hotelli hylätä ja mennä treffipaikalle MAYA ravintolan kulmaan.

Mayan tarjoilija tulikin halaamaan meitä vielä, kun huomasi että meillä oli matkalaukut mukana.

Sitten pikapuoliin bussi tulikin, ja matkalaukut bussiin alas ja ainoastaan rantakassi, jossa on myös matkavaatteetkin mukana penkille.

Siitä alkoikin parin tunnin matka Dalyaniin, yksi pysähdys aamiaisella käytiin. Ennen Dalyania pysähdyttiin Kilpikonna-sairaalaan, vapaaehtoisten teltat olivat sairaalan edessä jossa asuivat. Hyvää työtä tekevät joten lahjoitimme tähän sairaalaan 20€.

Voi noita onnettomia jotka siellä altaissa olivat, suuria kilpikonnia, vaarahan näillä on nuo veneiden moottorin propelit jotka tekevät tuhoa niiden kilville, siinä parantumisaika on 2-3 vuotta, ovat kehittäneet jonkun vahan jotta kilvet pääsevät pikkuhiljaa parantumaan.

Ei kivan näköistä katsottavaa.

On noiden kilpparien ja veneiden kuskien päästävä yhteisymmärrykseen, eräs keino olisi, mutta harva veneen omistaja suostuu siihen. Propelin alle laitettaisiin joku levy, jotta kilpikonnat säästyisivät vammoilta, mutta hidastaa veneiden nopeutta, siinä syy..

Kyllähän tuossa ajaa kymmenittäin veneitä edestakaisin peräkanaa, ei mielestäni tuo hidastus haittaisi yhtään. mutta syyhän on yleensä aina tuo raha.

Sen jälkeen matka jatkui Dalyaniin, pikku kylä tai sanottaisiinko alullaan oleva kaupunki, siellä jos mitä kilpikonna aiheista somisteita, esim. liikenneympyrä kolmesta Valecaretta kilpikonnasta.

Piti vielä vaihtaa liiroiksi 30€ jotta selvitään tästä päivästä taatusti ei enempää tarvitse..

Sitten mentiin latte kahville kera hunajalla kostutetulla leivoksella, sen jälkeen siirryimmekin oppaan johdolla meidän veneeseen..

Ei siinä kauaa puuskuteltu kun näimme nuo 300v ennen ajanlaskun alkua olevat Kalliohaudat, ne olivat kyllä pysäyttävän näköiset.

Niihin oli haudattu perheitä, mutta ovat olleet myös myöhemmin uusiokäytössä taas uudet perheet niihin haudattuna.

Noin tunnin verran mentiin, ja saavuimme uimapaikkaamme, jota piti katsoa hyvin tarkkaan, jos on nauhoista tehtyjä neliöitä niin niihin ei saa astua, siellä on kilpikonnien munia ( kuoriutuvat iltamyöhään - aamuvarhaisella sen välisellä ajalla), nuo vapaaehtoiset käyvät noita öisin merkkaamassa..

Ottavat myös niitä kuoriutuneita jotka eivät ehdi veteen asti, niillä vauvoilla on todella monta vaaraa.

No 2 tuolia varjon kanssa 10 liiraa.

Valtavat aallot löivät yhtenään, no sinne sitten.

Siinäpä taisi olla maailman lämpöisintä merivettä ( kukahan sen meren on tossa kohtaa keittänyt), ei voi sanoa et virkistää oli pikemminkin lämpöinen aallokkoinen kylpy..

Kovat aallot viskasivat takaisin rantaa kohden, kerran ne mut heittivät kumoon.

Ja kun yritin taas päästä eteenpäin niin sain suolaista merivettä suuhuni, no mennään sit takaperin no se onnistui mut nauratti kyll niin, kauas sai kävellä ja ain oli vaan matalaa..

Ei siel kauaa viihtynyt, sit isäntä samaan lämpöiseen veteen sen jälkeen otettiinkin aurinkoa jotta uima asut kuivuvat.

Sitten oltiinkin valmiit menemään paattiimme, kipparin viereen mentiin.

Kuului valtava loiskahdus, luulin et joku hyppäs jostain paatista uimaan..

Se olikin valtava Caretta kilpikonna joka hyppäsi ihan meidän veneen vierestä, siitä se loiskahdus lähti..

Sitten seurasimmekin kun 3 kilpikonnaa leikkivät keskenään..

Kuvasin ja kuvasin, kun aurinko paistoi näyttöruutuun ei mitään tietoa sainko ees yhtäkään kuvaa, monista ottamista kuvistani vain 1 onnistui kilppari oli nostanut päänsä vedestä ylös..

Sitten veneellä taas takaisin Dalyaniin ja bussilla noin 30 minuuttia erään hotellin eteen, siellä pääsimme suihkuun ja saimme laitettua matkavaatteet päälle.

Siellä meillä olikin seisova pöytä ainoastaan juomat maksoivat.

Kello olikin jo niin paljon, jotta piti suunnistaa lentokentälle ja kotimatka sai alkaa.

Istambulin lentokenttäisku aikaisemmin oli saanut sen aikaan, jotta heti kun päästiin kentälle, me ja kaikki laukut läpivalaistiin ei montaa metriä päästy..

Hetken päästä oli matkalippujen ja ruumaan menevien laukkujen vuoro.

Ei siis vieläkään valmista, taas oli tuo läpivalaisu kuin myös passien tarkastus, joko jo ohi.

Viel kerran taas tutkattiin passit..

Olisin viel halunnut ostaa jotain kotiinviemisiksi, mut lipussa luki et klo 21.10 pitää olla paikalla viimeistään.

Katse kauppoihin, monien monien metrien jonot, haaveeks jäi.

No yhdest pikkukioskist ostettin pari pikkutölkkiä juotavaa, jessus mikä hinta 35 liiraa ja sekin limu oli niin pahaa et molemmat juotiin puolet ja heitettiin roskiin.. se siitä limpparista..

Äkkiä penkille odottamaan koneeseen pääsyä, sitä sit ooteltiin kunnes vihdoin päästiin koneeseen..

Lentokone taas myöhässä lähdöstä 20 minuuttia.

Mukava perämies kuulutti ja sammutti meiltä valot, jossain kohtaa taivaalla oli 2 ukkospilveä jonka välistä lensimme. Saimme nähdä upeasti taivaan välkkyvän, kuvia moisesta ei pysty ottamaan kun siel suun tääl välkkyi muuten oli mustaa..

Hyvät oli pastaruuat jotka olin tilannut lentokoneeseen etukäteen.

Vihdoin laskeuduimme Helsinki Vantaan lentokentälle, samaan aikaan Turkissa oli menossa vallankaappaus, päästiin siis sopivasti Suomeen.

Parin tunnin odotus kunnes tuli meidän bussi ja taas matkattiin Turkuun Kotiin..

Oli todella upea matka!!!



MIEHENMIETTEET: 14-15.7.2016 VIIMEINEN LOMAPÄIVÄ!



Jotenkin olin tunteideni kahlimana, kiva oli kotiin jo saapua, samalla haikea olo.

Tuttu kaveri heti aamulla tervehtii parvekkeella siis aurinko.

Normi aamutoimet tehtiin laukut pakattu ja punnittu ei liikakiloja, onneks ei matkustajia tarvinnut punnita, oisin ollut liian arvokas matkamuisto.

Aurinkomatkojen tän reissun viimeinen retki, vei meidät Valekilppareiden saarelle ( Valecaretta) ja niiden sairaalaan.

Jossa näimme jokilaivojen potkurit olivat vahingoittaneet niiden kilpiä, jopa 2 vuotta kestää tuo hoito ovat tuon ajan altaassa.

Älkää hyvät ihmiset sanoko miten nyt saan ajan kulumaan kun akku on loppu kännykästä, ajatelkaas silloin näit kilppareita niillä ei ol kännyköitä, makaavat vaan altaassa yksinään.

Upea ranta upeat aallot, jotka perkele heitti mut takaisin rannalle.

Selkä edellä onnistui tuo meno ulapalle paremmin.

Katja ratsasti aalloilla miten päin vain, näin miten hän nautti siitä oliko rannalla tai meressä.

Kyllä nautin kun sain olla pilvettömän taivaan alla +42 astet, ilman mitään murheita.

Ainoa tehtävä oli seurata Katjaa meressä aallon harjalla vaiko rannalla yltäpäältä sannassa.

Jokilaivalla tää matka tehtiin upeat maisemat vaihtuivat.

Kun näin nuo kalliohaudat jotka oli pystysuoraan kallion rinteessä hakattuina, silloin mun kohaltani aika pysähtyi, näky oli uskomaton.

Sit saavuttiin yhteen hotelliin jossa suihku mahdollisuus ja ateriointi, suihkuun odottaminen oli pitkä 3 naista ennen mua.

Vihdoin oli mun vuoro.

Upea ateria seisovassa pöydässä tarjonta oli monipuolinen, nyt masu täynnä niinkuin jokaisena lomapäivänä.

Matka kohti Dalamanin lentokenttää alkoi.

Lentokentällä laukut läpivalaistukseen ei ongelmia, Katjakin pääsi läpi.

Pikku odotus ja lentokoneemme oli lähtövalmis lähtöön.

Tällainen tää loma nyt oli ei valittamista.

Turkki nähty ja turkki käännetty.

Ensi kesänä menen mihin vaan vaimoni meidät johdattaa.

Tää oli tämän kesän matka, joka päivä oli erillaisen mukava, monet laukku/ mekkomyymälät jäi mieleeni.

Uutta matkaa ootellessani..

TERVEISET JARI         

 




.